maaliskuun kirjat

Untitled

 Amy Poehler: Yes Please 
“I think we should stop asking people in their twenties what they “want to do” and start asking them what they don’t want to do.”
★★★★

Amy Poehler on ihana!! Kirja täynnä yhtä aikaa viisaita ja hauskoja lauseita, elämänohjeita ja kantapään kautta opittuja totuuksia. Ihanan aitoa tekstiä elämästä, viihdealasta ja naiseudesta.
Oli jotenkin vähän hassua lukea tätä, kun Amy on mulle ikuisesti Parks and Recreationin Leslie Knope, mutta oli kiva huomata, että jotenkin Amyssä itsessään on paljon samaa. Mutta siis suosittelen tätä kyllä kovasti!



 Pentti Saarikoski: Euroopan reuna — kineettinen kuva 
“Olen juonut liikaa, minun piti kirjoittaa loppusoinnullista runoa, ja se ei minulta suju muuten kuin nousuhumalassa, niin kuin minä en selvin päin piirräkään, tai hoida pankkiasioita.”
★★★★

Mun ikuisuusprojekti edistyy hyvää vauhtia (siis Saarikosken koko tuotannon kahlaaminen), nyt oon viime aikoina lukenut näitä omaelämäkerrallisia pienoisromaaneja tai jotain sen kaltaisia. Euroopan reuna on matkakertomus Ruotsista Norjan kautta Ranskaan.
Ei nämä varmaan kauhean mieltä ylentävää luettavaa ole muille kuin Saarikoskesta kiinnostuneille, tai siis aika samankaltaisiahan nämä kaikki ovat. Paljon alkoholismia, kirjoittamisen vaikeutta ja kirjailijan arkea muutenkin. Mutta siis tykkäsin, en vaan voi olla pitämättä mistään mitä Saarikoski on tehnyt.

Untitled

 Malala Yousafzai & Christina Lamb: I am Malala — The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban 
“If one man can destroy everything, why can't one girl change it?”
★★★★★

En mä osaa edes sanoa tästä kirjasta mitään. Kaikki varmaan tietävät pakistanilaisen Malalan, jota ammuttiin lähietäisyydeltä päähän koska hän puolusti tyttöjen oikeutta koulutukseen. Tämä avasi taas silmiä siihen, että itsellä on oikeasti aika hyvin asiat täällä Suomessa.
Suosittelen tätä ihan kaikille, lukekaa!



 José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri 
Raimundo Silva astui sisään, toivotti hyvät huomenet kiinnittämättä huomiota siihen keitä oli paikalla ja meni istumaan erääseen pöytään toiselle puolelle myyntivitriiniä, jossa oli näytteillä tavanomaisia leipomoherkkuja, kermaleivoksia, kanapeita, kermasarvia, muffineja, riisipullia, jesuiittakakkua ja, väistämättäkin, croissanteja siinä muodossa josta ne ovat saaneet ranskankielisen nimensä, puolikuuna joka muuttuu väheneväksi heti ensi puraisulla ja hupeneekin sitten vauhdilla, kunnes lautasella ei ole kuin pelkkiä muruja, mitättömiä taivaankappaleita jotka Allahin jättiläismäinen kostutettu sormi noukkii suuhun, niin ettei jäljelle jää kuin kauhistuttava kosminen tyhjyys, jos olevainen ja ei-mikään ovat yhteen sovitettavissa.
★★★

Tää on mun pääsykoekirja, joten en viitsi antaa hirveän tarkkaa analyysia, etten vaan auta ketään muuta samaan paikkaan pyrkivää (:-Dd heh).
Mutta perusajatus on se, että päähenkilö on oikolukija, joka muuttaa Lissabonin piirityksestä kertovan käsikirjoituksen sisältöä tahallaan. Tämä muutos mullistaa hänen elämänsä.
En oikein lämmennyt Saramagolle, puuduttavan pitkiä lauseita, ihme jutustelua koko kirja. Mutta ehkä saan tästä enemmän irti tokalla lukukerralla, katsotaan nyt.

Untitled

 Kristiina Wallin: Murtuneista luista 
“Viisveisaavat posket lommolla / kun operaattori hapuilee nappia / ikenissä versoo puutaheinää / kiduskansi, tuntosarvi, huulirihma / silmäluomien takaa varisee vanhaa pölyä / valvomossa käynnistyy / sydämen hätäjäähdytysjärjestelmä”
★★★★

Vitsit!! Kirjoitin goodreadsiin aika osuvan arvostelun: ihanaa kaunista rumaa. Sitä tämä nimittäin on. Loistavia sanavalintoja, kauniita säkeitä rumista asioista. Tykästyin Wallinin tyyliin niin paljon, että täytyy lainata kirjastosta muutkin kokoelmat luettaviksi!


 Pentti Saarikoski: Asiaa tai ei 
“Mutta minun tekstini ovat aina terapiaa, pakoa todellisuudesta pois, tai sen rakentamista käsitettäväksi, ja tätä on kaikki kaunokirjallisuus, ei runon tehtävä ole muuttaa maailmaa vaan lisätä sen sisällystä.”
★★★★

Ja sitten vielä viimeinen näistä Saarikosken omaelämäkerrallisista. Voisin sanoa taas samaa kuin niistä muistakin, eli ehkä jätän tän tähän. Oli hyvä, tykkäsin.

Untitled

 Paula Hawkins: The Girl on the Train 
“I have lost control over everything, even the places in my head.”
★★★★

Mun on ehkä turha enää sanoa, että en oo ajatellut tykkääväni psykologisista trillereistä, koska näköjään luen niitä parhaillaan enemmän kuin mitään muuta genreä —ja tykkään!
Tässä oli paljon samaa kuin Gone Girlissä, mutta ei onneksi kuitenkaan tullut sellainen olo että lukisi samaa kirjaa uudelleen. En oikeasti osaa kertoa tän juonesta mitään paljastamatta jotain tärkeää, ja tää on taas niitä kirjoja jotka kannattaa lukea niin ettei tiedä valmiiksi mitään. Mutta siis suosittelen!



 Harry Potter ja Azkabanin vanki 
“Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara toimittavat apuvälineitä taikojien ilkitöihin ja ylpeänä esittävät: KELMIEN KARTTA”
★★★★★

No siis Azkabanin vanki on mulle varmaan tärkein kirja ikinä (tai ehkä jaetulla ykkössijalla The Secret Historyn kanssa, mut kuitenkin).


(Mulla tuli hirveä kiire tän kanssa kun piti tehdä ennen matkalle lähtöä, yritän kirjoittaa parempia arvosteluja ens kuun kirjoista!)

7 comments:

  1. Näitä sun kirjapostauksia on aina ilo lukea♥ Usein löytyy paljon uutta lisättävää omallekin kirjalistalle, kuten nytkin tuo I am Malada. Tuosta pääsykoekirjastasi tuli mieleen että on pitänyt kysyä, miten paljon haluamaasi opiskelupaikkaan (oliko se nyt Helsingin yliopiston yleinen kirjallisuustiede?) on vuosittain hakijoita ja montako otetaan? :o Itse hain vuosi sitten tänne Joensuuhun kulttuurintutkimuksen koulutusohjelman kautta opiskelemaan ja koin sisäänpääsyn todella helpoksi. (Itse siis opiskelen kirjallisuutta sekä mediakulttuuria ja viestintää) Pääkaupunkiseudulla vissiin paljon kovempi kilpailu opiskelupaikoista kuin tällaisiin pienempiin paikkoihin :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva kuulla että tykkäät näistä! :-)
      juurikin tuonne haen joo, viime vuonna oli 257 hakijaa ja otetaan 14. ja siis joo, sisäänpääsyyn vaadittiin viime vuonna 90/100 pistettä helsingissä kun esim. jyväskylässä riitti 50/100, eli on joo huomattavasti vaikeampaa täällä eikä mun 82 pistettä riittäny mihinkään...

      Delete
    2. Huhhuh mikä kilpailu :/ Tsemppiä! Huomaa jo miten iso ero Jyväskylään haussa, itsekin olisin sinne päässyt mutta kulttuurintutkimus oli ensimmäisenä hakuvaihtoehtona :)

      Delete
  2. Sun kirjapostauksia on ihana, mutta myös vähän masentava lukee. Ihan vaan siks, että ne saa mut tajuaan, kuinka äärettömän laiska lukija itse on. Sä luet enemmän kirjoja kuin mä kokonaisen vuoden aikana :-D Oh dear. Luetko kirjoja päivittäin, esim. nukkumaan mennessä, vai kuinka pystyt lukemaan noin mahdottoman paljon? :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. hahah voi ei :---D mutta kiva että kuitenkin tykkäät! :>
      no siis, mullahan on toka välivuosi parhaillaan menossa eli aikaa lukemiseen on varmasti huomattavasti enemmän kuin muilla, mutta en kyllä todellakaan lue ihan joka päivä vaan välissä voi olla montakin päivää kun en lue ollenkaan. luulisin että kaikki perustuu siihen, että oon tosi nopea lukemaan kun oon lukenut pienestä asti niin hirveesti niin onhan tääkin sellanen "taitolaji" jossa kehittyy mitä enemmän harjottelee :-D

      Delete
  3. Oon niin kateellinen, miten paljon sulla on aikaa lukea! Muakin kiinnoistais noi edellisen kommentoijan kysymykset: miten pystyt siihen? :D Mulla on jo vaikka kuinka monta kirjaa odottamassa lukemista näiden sun kirjapostauksien ansiosta, haha.

    ReplyDelete
    Replies
    1. tuossa ylempänä siis vastaus, en jaksa nyt kirjottaa samoja juttuja uudelleen :-D mutta niin, ehkä yks juttu on myös se että en kato telkkaria hirveesti, tai siis seuraan vaan tiettyjä sarjoja netistä ja siinä se. toisaalta sitten katon youtubea ihan hirveesti eli siihen menee kyllä aikaa, että ehkä toi oli vähän huono pointti :-D en tiiä, mä vaan tykkään lukemisesta ja oon nopea siinä, siinä ehkä kiteytettynä koko juttu!

      Delete