maaliskuun kirjat

Untitled

 Amy Poehler: Yes Please 
“I think we should stop asking people in their twenties what they “want to do” and start asking them what they don’t want to do.”
★★★★

Amy Poehler on ihana!! Kirja täynnä yhtä aikaa viisaita ja hauskoja lauseita, elämänohjeita ja kantapään kautta opittuja totuuksia. Ihanan aitoa tekstiä elämästä, viihdealasta ja naiseudesta.
Oli jotenkin vähän hassua lukea tätä, kun Amy on mulle ikuisesti Parks and Recreationin Leslie Knope, mutta oli kiva huomata, että jotenkin Amyssä itsessään on paljon samaa. Mutta siis suosittelen tätä kyllä kovasti!



 Pentti Saarikoski: Euroopan reuna — kineettinen kuva 
“Olen juonut liikaa, minun piti kirjoittaa loppusoinnullista runoa, ja se ei minulta suju muuten kuin nousuhumalassa, niin kuin minä en selvin päin piirräkään, tai hoida pankkiasioita.”
★★★★

Mun ikuisuusprojekti edistyy hyvää vauhtia (siis Saarikosken koko tuotannon kahlaaminen), nyt oon viime aikoina lukenut näitä omaelämäkerrallisia pienoisromaaneja tai jotain sen kaltaisia. Euroopan reuna on matkakertomus Ruotsista Norjan kautta Ranskaan.
Ei nämä varmaan kauhean mieltä ylentävää luettavaa ole muille kuin Saarikoskesta kiinnostuneille, tai siis aika samankaltaisiahan nämä kaikki ovat. Paljon alkoholismia, kirjoittamisen vaikeutta ja kirjailijan arkea muutenkin. Mutta siis tykkäsin, en vaan voi olla pitämättä mistään mitä Saarikoski on tehnyt.

Untitled

 Malala Yousafzai & Christina Lamb: I am Malala — The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban 
“If one man can destroy everything, why can't one girl change it?”
★★★★★

En mä osaa edes sanoa tästä kirjasta mitään. Kaikki varmaan tietävät pakistanilaisen Malalan, jota ammuttiin lähietäisyydeltä päähän koska hän puolusti tyttöjen oikeutta koulutukseen. Tämä avasi taas silmiä siihen, että itsellä on oikeasti aika hyvin asiat täällä Suomessa.
Suosittelen tätä ihan kaikille, lukekaa!



 José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri 
Raimundo Silva astui sisään, toivotti hyvät huomenet kiinnittämättä huomiota siihen keitä oli paikalla ja meni istumaan erääseen pöytään toiselle puolelle myyntivitriiniä, jossa oli näytteillä tavanomaisia leipomoherkkuja, kermaleivoksia, kanapeita, kermasarvia, muffineja, riisipullia, jesuiittakakkua ja, väistämättäkin, croissanteja siinä muodossa josta ne ovat saaneet ranskankielisen nimensä, puolikuuna joka muuttuu väheneväksi heti ensi puraisulla ja hupeneekin sitten vauhdilla, kunnes lautasella ei ole kuin pelkkiä muruja, mitättömiä taivaankappaleita jotka Allahin jättiläismäinen kostutettu sormi noukkii suuhun, niin ettei jäljelle jää kuin kauhistuttava kosminen tyhjyys, jos olevainen ja ei-mikään ovat yhteen sovitettavissa.
★★★

Tää on mun pääsykoekirja, joten en viitsi antaa hirveän tarkkaa analyysia, etten vaan auta ketään muuta samaan paikkaan pyrkivää (:-Dd heh).
Mutta perusajatus on se, että päähenkilö on oikolukija, joka muuttaa Lissabonin piirityksestä kertovan käsikirjoituksen sisältöä tahallaan. Tämä muutos mullistaa hänen elämänsä.
En oikein lämmennyt Saramagolle, puuduttavan pitkiä lauseita, ihme jutustelua koko kirja. Mutta ehkä saan tästä enemmän irti tokalla lukukerralla, katsotaan nyt.

Untitled

 Kristiina Wallin: Murtuneista luista 
“Viisveisaavat posket lommolla / kun operaattori hapuilee nappia / ikenissä versoo puutaheinää / kiduskansi, tuntosarvi, huulirihma / silmäluomien takaa varisee vanhaa pölyä / valvomossa käynnistyy / sydämen hätäjäähdytysjärjestelmä”
★★★★

Vitsit!! Kirjoitin goodreadsiin aika osuvan arvostelun: ihanaa kaunista rumaa. Sitä tämä nimittäin on. Loistavia sanavalintoja, kauniita säkeitä rumista asioista. Tykästyin Wallinin tyyliin niin paljon, että täytyy lainata kirjastosta muutkin kokoelmat luettaviksi!


 Pentti Saarikoski: Asiaa tai ei 
“Mutta minun tekstini ovat aina terapiaa, pakoa todellisuudesta pois, tai sen rakentamista käsitettäväksi, ja tätä on kaikki kaunokirjallisuus, ei runon tehtävä ole muuttaa maailmaa vaan lisätä sen sisällystä.”
★★★★

Ja sitten vielä viimeinen näistä Saarikosken omaelämäkerrallisista. Voisin sanoa taas samaa kuin niistä muistakin, eli ehkä jätän tän tähän. Oli hyvä, tykkäsin.

Untitled

 Paula Hawkins: The Girl on the Train 
“I have lost control over everything, even the places in my head.”
★★★★

Mun on ehkä turha enää sanoa, että en oo ajatellut tykkääväni psykologisista trillereistä, koska näköjään luen niitä parhaillaan enemmän kuin mitään muuta genreä —ja tykkään!
Tässä oli paljon samaa kuin Gone Girlissä, mutta ei onneksi kuitenkaan tullut sellainen olo että lukisi samaa kirjaa uudelleen. En oikeasti osaa kertoa tän juonesta mitään paljastamatta jotain tärkeää, ja tää on taas niitä kirjoja jotka kannattaa lukea niin ettei tiedä valmiiksi mitään. Mutta siis suosittelen!



 Harry Potter ja Azkabanin vanki 
“Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara toimittavat apuvälineitä taikojien ilkitöihin ja ylpeänä esittävät: KELMIEN KARTTA”
★★★★★

No siis Azkabanin vanki on mulle varmaan tärkein kirja ikinä (tai ehkä jaetulla ykkössijalla The Secret Historyn kanssa, mut kuitenkin).


(Mulla tuli hirveä kiire tän kanssa kun piti tehdä ennen matkalle lähtöä, yritän kirjoittaa parempia arvosteluja ens kuun kirjoista!)

NEW HAIR

UntitledUntitled

tää oli tällanen "keittiösaksilla ponnari irti" -tyyppinen ratkaisu,
mutta tykkään.

tästäkin on jo aikaa,
on ollut vähän muuta mielessä.

huomenna viikoksi kroatiaan, +20°C ja aurinkoa; kyllä kiitos.

IHONHOITORUTIINI



Jos inhottaa aknejutut yms. niin ei kannata katsoa, mutta tässä nyt vihdoin se paljon pyydetty ihonhoitorutiini ja tietoa siitä, kuinka pidän mun akneihon kurissa. Ja joojoo, tiedän että tästä tuli vähän turhan pitkä, mutta tää on yksi mun lempiaiheista luennoida niin vähän innostuin... :-Dd

it's hard to say i miss you

hmmh1hmmh2

kaikki menee vähän pieleen,
yritän ilmaista ikävöiväni mutta kuulostankin siltä että syytän,
väitän etten osaa enää itkeä oikeiden asioiden takia
ja sitten itkenkin niin paljon etten tiennyt pystyväni tällaiseen.

on vaikeaa tuntea sen jälkeen kun on kovettanut itsensä vuosiksi,
sattuu enemmän kuin muistinkaan.

eilinen the used oli kaiken huippu kun kyyneleitä vain valui ja meinasin tukehtua kaikkeen siihen,
sinuun,
ja ahdistukseen siitä että ajan sinua kauemmas kun en osaa ottaa huolta vastaan.

(olen aina vain vakuuttuneempi siitä että mun pitäisi pysyä kaukana ihmisistä kun aina vain satutan.)

i think you can tell / i haven't been doing too well

UntitledUntitled

alan toistaa itseäni;
en tiedä mistä kirjoittaisin kun kaikki on sanottu jo.

olen itkenyt musiikin takia,
vaikka muuten en pysty enää edes itkemään,
kuten en koskaan silloin kun siitä olisi eniten apua.

olen hukuttanut pitkästä aikaa tunteita alkoholiin,
aina yhtä turvallinen ratkaisu,
koska pidän itsestäni huomattavasti enemmän kun ei tarvitse ajatella ihan niin paljon.

mutta oikeasti tarvitsisin varmaan jonkun huutamaan päin naamaa ne tosiasiat joita pakenen tällä,
koska olen hyvää vauhtia pilaamassa elämääni taas vuodeksi eteenpäin
(ja jos ihan rehellisiä ollaan niin en jaksa edes välittää.)

rytmihäiriöitä väsymyksestä, tai ehkä elämästä yleisesti,
(hetkittäin vaikea hengittää.)