8 kirjaa keväältä/kesältä

Olen lukenut tänä vuonna vähemmän kuin aikoihin, mutta muutama kirja on jäänyt kuitenkin vahvasti mieleen. Tässä siis muutama sana niistä (ja muut tänä vuonna lukemani kirjat näkee vaikka täältä, jos kiinnostaa).

19473825990_aa2cb0f414_o

 Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia 
“Jo niihin aikoihin alkoi kaupunkimme vajota yhä syvemmälle iltahämärän krooniseen harmauteen, ja sen reunoille kasvoi varjon hilsettä, untuvaista hometta ja raudanväristä sammalta.”
★★★★

Pääsykoekirjaan rakastuminen kuulostaa aika absurdilta ajatukselta, mutta näin kävi. Antaisin siis ennemminkin 4,5/5 tähteä, mutta en löytänyt mistään puolikasta tähtisymbolia.
Bruno Schulzin maaginen realismi ja metaforilla leikittely on ehkä hienointa kirjallisuutta, mitä olen ikinä lukenut. Vaikka tarina (jos tästä nyt sellaista edes pystyy löytämään) ei ollut niin tärkeä kuin monissa muissa kirjoissa, on kirjoitustyyli niin käsittämättömän hieno, että se oikeasti mykistää.
Tästä on vaikea antaa juonitiivistelmää, koska varsinaista juonta ei edes ole, aikakäsitys on syklinen ja kaikki tapahtumat ovat tavallaan metaforia jostain syvemmästä.
Suosittelen tätä niille, jotka jaksavat lukea vaikeita, toisiinsa kietoutuvia metaforia sivukaupalla ja arvostavat kaunista kieltä.
+ Erityismaininta upeasta suomennoksesta, huh!!! Harvoin näkee näin tyylikästä työtä.


 Vladimir Nabokov: Lolita 
“Lolita, light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Lo-lee-ta: the tip of the tongue taking a trip of three steps down the palate to tap, at three, on the teeth. Lo. Lee. Ta.”
★★★★★

Lolita oli varmaan viisi vuotta mun to-read -listalla ennen kuin vihdoin sain sen luettua, ja olen oikeastaan ihan iloinen, että en silloin 15-vuotiaana lukenut tätä. Puistattavan hieno kirja, jossa pelottavinta on se, että jotenkin tarinan edetessä alkaa tavallaan ymmärtää sairaan ihmisen motiiveja (vai olenko ainoa, jolle kävi näin?). Siis tykkäsin tästä ihan hirveästi, vaikka elokuvan jälkeen vähän ihmetytti tarinoiden erilaisuus.
Tämä on siis tarina keski-ikäisen miehen rakkaudesta ja intohimosta 12-vuotiaaseen Lolitaan. Epäilin pitkään, etten pystyisi lukemaan tällaisesta aiheesta, mutta taitavasti kirjoitettu tarina oli kaikessa inhottavuudessaan kuitenkin siedettävää luettavaa.

19473779528_61e384f386_o

 Anthony Doerr: All the Light We Cannot See 
“Open your eyes and see what you can with them before they close forever.”
★★★★★

Tätä hypetettiin vuoden 2014 parhaaksi kirjaksi, ja ihan syystä! Kuvailisin tätä pelottavan täydelliseksi kirjaksi, koska kaikki vaan toimii niin hyvin. Jotenkin jäi karvas maku suuhun tästä, koska sain taas vähän perspektiiviä haaveeseeni..... (eli suomeksi: miten kirjoittaa näin täydellinen kirja????) Tämä ei kuitenkaan noussut sellaiseksi henkilökohtaiseksi lempikirjaksi jota hehkutan kaikille, mutta todella hieno kirja siitä huolimatta.
All the Light We Cannot See kertoo kahdesta nuoresta, joiden tarinat yhdistyvät vähitellen. Toinen nuorista on Marie-Laure, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän sokeutunut tytär, toinen taas Werner, saksalaisessa orpokodissa kasvanut poika, joka kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sodan syttyessä Marie-Laure ja hänen isänsä pakenevat Saint-Malon kaupunkiin mukanaan museon arvokkain jalokivi ja Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan yksikköön samaan kaupunkiin.


 Richard Siken: War of the Foxes 
“Your body told me in a dream it's never been afraid of anything.”
★★★★★

Voi Siken minkä teit taas. War of the Foxes ei ole ihan niin henkeäsalpaavan täydellinen kuin samaisen runoilijan debyyttikokoelma Crush, jonka voisin lukea vaikka kerran viikossa ja ällistyä sen hienoudesta joka kerta. Mutta War of the Foxes on kuitenkin täynnä niitä henkeäsalpaavia lauseita. Se ei ole niiden jatkumoa kuten Crush, mutta niitä on silti paljon (esimerkiksi tuo lainaus tuossa ylempänä oli juuri sellainen hieno hetki, huh!!).
Runoissa käsitellään esimerkiksi luomiseen ja olemassaoloon liittyviä kysymyksiä maalaustaide- ja lintumetaforien kautta, mutta en oikeastaan näe järkeväksi sen tarkempaa selitystä. Lukekaa itse.

19048043333_0d10536d06_o

 Donna Tartt: The Goldfinch 
“You can look at a picture for a week and never think of it again. You can also look at a picture for a second and think of it all your life”
★★★★★

Mua pelotti hirveästi tämän lukeminen, koska Tarttin The Secret Historyhan tunnetusti on mun lempikirja ja tästä oli siis kovat odotukset. Ei missään tapauksessa mitään siihen verrattuna (ainakaan mun mielestä), mutta hieno kirja siitä huolimatta! Ei vaan mikään henkilökohtainen suosikki.
The Goldfinchin päähenkilö Theo Decker mennettää äitinsä 13-vuotiaana taidemuseon räjähdyksessä ja joutuu asumaan Las Vegasiin isänsä hoiviin, joka ei ole pitänyt heihin mitään yhteyttä aikoihin. Theo varastaa museosta arvokkaan maalauksen vanhan, kuolevan miehen pyynnöstä, ja se johtaa hänet vuosia kestäviin vaikeuksiin.
Tykkään hirveästi Tarttin kirjoitustyylistä ja arvostan suuresti sitä, että tämän kirjan eteen on selvästi tehty paljon töitä.


 Barbara Kingsolver: The Poisonwood Bible 
“Don’t try to make life a mathematics problem with yourself in the center and everything coming out equal. When you’re good, bad things can still happen. And if you’re bad, you can still be lucky.”
★★★★

The Poisonwood Bible on viiden erilaisen naisen selviytymistarina Belgian Kongossa. Yhdysvaltalainen lähetyssaarnaaja Nathan Price vie perheensä Belgian Kongoon vuonna 1959. Miehensä varjoon jäänyt äiti Orleanna, itsekeskeinen Rachel, isää ihannoiva Leah ja tämän poikkeuksellisen älykäs mutta sulkeutunut kaksoissisar Adah sekä viisivuotias Ruth May kertovat omat tarinansa vieraalla maaperällä, jossa kotoa mukana tuodut tarvikkeet osoittautuvat alle vuodessa täysin käyttökelvottomiksi.
Tämä on hieno ja eheä tarina isän fanaattisen uskonnollisuuden vaikutuksesta muun perheen elämään ja Kongon itsenäisyystaistelusta Belgian siirtomaahallitusta vastaan.

19811624520_2b374a470b_o

 Madeline Miller: The Song of Achilles 
“I could recognize him by touch alone, by smell; I would know him blind, by the way his breaths came and his feet struck the earth. I would know him in death, at the end of the world.”
★★★★★

Tuntuu että sanat ei riitä kuvaamaan tätä kirjaa.
The Song of Achilles on uudelleenkerronta Iliaasta (vaikka luin tämän englanniksi käytän nyt suomennettuja nimiä, koska tuntuisi tyhmältä sekoittaa suomea ja englantia...), mutta siinä käsitellään kyllä jo Troijan sotaa edeltäneitä tapahtumia eikä vain kymmenvuotisen sodan viimeisiä viittäkymmentä päivää.
Madeline Miller on keskittynyt Akhilleuksen ja Patrokleen väliseen suhteeseen ja tätä on kai haukuttu fanfictioniksi, mutta ainakin muhun upposi ihan täysin (en kyllä ole lukenut Iliasta, että en ehkä ole paras arvioimaan). Mutta siis: en ole pitkään aikaan itkenyt kirjan takia, mutta tän jälkeen istuin puoli tuntia täristen ja kyyneleitä nieleskellen ulkorappusilla.
Nousi muuten lempikirjoissani heti The Secret Historyn jälkeiselle sijalle.


 Emma Juslin: Frida ja Frida 
“Puhuimme harvoin itsestämme. Ne, jotka ovat ajaneet itsensä maanpakoon, eivät puhu itsestään. Sellaiset jotka ovat nurjien olosuhteiden vuoksi lähteneet pakolaisiksi omasta itsestään.”
★★★★

Äiti on yrittänyt suositella tätä kirjaa mulle varmaan kaksi vuotta, mutta olen joka kerta vedonnut omassa kirjahyllyssäni odottaviin lukemattomiin kirjoihin. Nyt olen kuitenkin päättänyt sivistää itseäni myös kotimaisella kirjallisuudella niin päätin vihdoin tarttua tähän.
Frida ja Frida kertoo seitsenlapsisesta maaseudulla asuvasta perheestä vuorotellen kahden tyttären näkökulmasta. 13-vuotias Selma kärsii kodin räjähdysherkestä ilmapiiristä, vanhin tytär Irina on muuttanut Ranskaan opiskelemaan taidetta ja maalaamaan. Irina tutustuu Ranskassa Fridaan, jolla on sama nimi kuin hänen idolillaan Frida Kahlolla. Irina ja Frida rakastuvat, mutta juhannusvierailu Suomeen ei suju ongelmitta.
Emma Juslinin kieli on harvinaisen kaunista ja kekseliästä (ainakin suomeksi käännettynä, alkukieli on siis ruotsi) etenkin Irina-luvuissa. Mulla on ikuinen heikko kohta taiteilijaelämälle ja vaikeille aiheille, joten ei mikään ihme että tykkäsin tästä.


 Kertokaa teidän lempikirjat tältä kesältä! Oon lukenut nyt muutaman päivän Pentti Saarikoskea ja alan vakuuttua yhä enemmän siitä että Pentti on mun suurin kirjallinen esikuva. 

30 comments:

  1. the song of achilles!!!!!!!!!!!!! ja vielä pari huutomerkkiä lisää. en oo varmaan ikinä itkenyt yhdelle kirjalle niin montaa kertaa kuin mitä oon itkenyt tolle, toimii vaan jokainen kerta.

    mä en oo vieläkään uskaltanut lukea War of the Foxesia koska jotenkin lapsellisesti ajattelen että se pilais Sikenin multa kokonaan jos se ei olekaan Crushin veroinen, blaah. ehkä pitäis vaan nyt ryhdistäytyä ja tilata se jostain. :-Dd

    ReplyDelete
    Replies
    1. siis !!!!!!!!????? NIIN hyvä. ja ai kamala sitä itkua tosiaan :-Dd

      ymmärrän kyllä, mulla oli vähän samanlainen pelko tosta ja ekalla lukukerralla hetkittäin ehkä tuntuikin siltä että nyt menee kaikki pilalle, MUTTA tokalla lukukerralla olin jo paljon vakuuttuneempi. älä odota liikoja niin et pety, mutta suosittelen kyllä kuitenkin lukemaan! tää on tosi erilainen kuin crush ja ehkä hyvä niin ettei tarvi ees verrata niitä jatkuvasti keskenään...

      Delete
  2. Aah sun kirjapostaukset on parhaita!

    ReplyDelete
  3. Anonymous10:49 pm

    Jee, kirjapostaus! Lukeminen jäänyt aaaaaaivan olemattomiin, mutta tämä nostatti taas intoa! Kiitos :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva että tykkäät! :-) joo mullakin on ollut aika heikko lukutahti tänä vuonna, mutta nyt oon vähän innostunut taas parin viime viikon aikana eli ehkä tää tästä taas!

      Delete
  4. Anonymous11:17 pm

    meni heti lukulistalle kaikki, koska luotan sun makuun täysin! kiitos siis :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. hih kiva kuulla, eipä kestä! :-*

      Delete
  5. Anonymous12:44 am

    Hei!

    Voisitko avata hieman tuota mitä sanoit Lolitasta? "Inhottavuudessaan siedettävää luettavaa"? Ja että aloit ymmärtää päähenkilön "sairaita" motiiveja? Millä tavoin/mikä sai sut ymmärtämään niitä motiiveja? (Tähdennän että ymmärrän mikä Lolitassa on niin kutsutusti sairasta ja inhottavaa, mutta tahtoisin kuulla vähän tarkemmin.)
    On vaikea ja hyvin herkkä aihe, mutta varsinkin kirjallisen teoksen kieleen sidottuna voi ehkä päästä keskustelussa nimenomaan sen itsestäänselvän ohi!

    ps. Oli kyllä kaunis lause tuo War of the Foxes -lainaus :o

    ReplyDelete
    Replies
    1. en nyt ihan ymmärtänyt että jos kerta tiedät mikä lolitassa on sairasta ja inhottavaa, että miten "inhottavuudessaan siedettävää luettavaa" jäi epäselväksi? tai siis niin hienosti ja taitavasti kirjoitettu kirja että hirveä aihe ei tuntunut ylitsepääsemättömän kamalalta. oliko nyt selvemmin sanottu? :-D
      ja motiivien _ymmärtäminen_ on ehkä turhan hätiköity kirjoitusasu sellaiselle jännälle tunteelle jonka kirja aiheutti, jota en osaa selittää. en siis ihan oikeasti osaa selittää mitä tarkoitan tällä, mutta jotenkin siinä lukiessa _jollain todellalla kamalalla tavalla_ alkoi hieman ymmärtää humbertin mielenliikkeitä.
      että siis niin, kai nää mun ajatukset kallistuu siihen itsestäänselvyyteen, jos nyt ymmärsin mitä tarkoitat.

      ps. toi on kyllä ihana, ehdoton lempilause koko kirjasta!

      Delete
  6. Anonymous1:27 am

    mun lemppari kirja tänä kesänä on ollut chimamanda ngozi adichien americanah :) muistaakseni sulta bongasin kyseisen kirjailijan joskus, että oot ehkä jo lukenut mut en oo kauheesti muuta hyvää lukenut nyt...
    muutama näistäkin meni to read-listalle ;) kiitos ihanasta postauksesta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. en itse asiassa vielä oo lukenut tota, vaikka se on hyllyssä oottanut jo kauan! ehkä muistan nyt tarttua joku päivä siihenkin :-)
      eipä kestä, kiva että löytyi luettavaa! :-*

      Delete
  7. Anonymous10:16 am

    Mua häiritsi Lolitassa eniten se, että Lolita oli lopulta riippuvainen Humbertista huoltajana, joka käytti sitä hyväkseen mielestäni anteeksiantamattomalla tavalla. En sanoisi lapsen seksuaalista ja emotionaalista hyväksikäyttämistä rakkaudeksi, mutta kertoo aika paljon yhteiskunnasta, että aikuisen miehen seksuaalisia tunteita 12-vuotiaaseen lapseen yritetään normalisoida vielä nykyäänkin. (En sano, että sinä yrität, vaan ihan yleisesti.) Kyseinen kirja on minustakin hyvin kirjoitettu ja ymmärrän sen klassikon aseman, mutta en voi sanoa pitäväni siitä. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. ymmärrän todella mitä tarkotat ja oot ihan oikeassa. mutta jostain syystä tykkäsin siitä silti kirjana (elokuva lähinnä ärsytti. ja siinä on käännetty koko tarina ihan erilaiseksi tai siis lolita ns. viettelee humbertin joka ei mun mielestä ainakaan kirjassa ole totta??).

      Delete
    2. Anonymous8:16 pm

      Mä taas tulkitsen elokuvaa niin, että sitä kerrotaan Humbertin näkökulmasta. Ja humbert omassa sairaudessaan todella kuvittelee, että Lolita viettelisi hänet ja yrittää oikeuttaa tekojaan. Eli käytössä epäluotettava kertoja :)

      Lolitaa en ole lukenut vieläkään, vaikka sen hankin jo 7 vuotta sitten hyllyyn. Elokuvassa kuitenkin Humbertia kohtaan koin sääliä. Onhan hänkin nyt itsensä vankina ja sairauteensa ei ehkä voi vaikuttaa. Tekoihinsa olisi voinut.

      Delete
    3. niin joo ehkä tosiaan on noin, mutta kirjasta ainakaan mulle ei välittynyt tätä aspektia vaikka se todellakin on humbertin näkökulmasta kerrottu. tai sitten en vaan kiinnittänyt asiaan huomiota ja yllätyin kun näin elokuvan, voihan olla näinkin koska usein aamuyöllä lukiessa saattaa mennä vähän jotain ohi :-D

      mm joo, just tota sääliä ehkä tarkoitinkin tolla motiivien ymmärtämisellä, tai siis se että se ei voi sairaudelleen mitään. kun joku tossa ylempänä kyseli mitä tarkoitin enkä osannut selittää niin jotain tollasta!

      Delete
    4. Anonymous8:54 pm

      Hyvin sanottu tuosta elokuvasta ! että Humbertin näkökulma vääristäisi todellisia tapahtumia. erittäin hyvä pointti.

      musta tuntui että yrität tosi varovaisesti sanoa että ymmärrät Humbertin mieltä. ei sitä tarvitse peitellä (alaviivoilla :--D), ei se tarkoita että hyväksyy väkivaltaa ja hyväksikäyttöä jos ymmärtää miksi niin tapahtuu. toki Lolitassa on tosi herkkä ja vaikea aihe, mutta nimenomaan sen yli halusin päästä. kaikki tiedostaa että se on väärin, siitä ei ole keskusteluksi, vaan syyt ja teot ja tekojen tavat on mielekkäämpi tapa keskustella tuosta kirjasta. mielestäni.

      eli siis on täysin ok sanoa että ymmärtää motiiveja ja säälii! musta on myös tosi tärkeää tarkastella omasta näkökulmasta, että miltä tuntuisi jos oma tapa ilmaista itseään tai seksuaalisuuttaan olisi niin väärin ja kiellettyä ettei sitä voisi edes sanoa ääneen. sen pohtimiseen tuo teos on itsessään vähän huono koska Humbert ei vaikuta mitenkään tuntuvasti kärsivän tilanteestaan (vai muistanko kirjan ihan väärin?), mutta sen herättämä keskustelu ehkä ohjaa siihen suuntaan. (ohjasi jo!)

      no joo.

      Delete
    5. joo toi oli oikeasti hyvä pointti, en ollut itse ees tullut ajatelleeksi!

      heh no joo, ehkä vähän turhaan yritin pehmentää sanomaani alaviivoilla, mutta pelkään niin paljon että joku tulee huutamaan että oon itsekin sairas kun sanon ymmärtäväni sairasta mieltä, mutta oot kyllä oikeassa että tuskinpa kukaan niin ajattelisi :-D

      Delete
  8. Anonymous12:53 pm

    mua harmittaa hirveästi etten tykännyt lolitasta _yhtään_. tuntuu että oon vuosia lukenu bloggaajien suosituksia siitä ja kun vihdoin sain sen käteen niin en ei vaan lähteny millään lukeminen käyntiin. pääsin puoleen väliin ja lopetin koska en vaan saanu mistään mitään irti ja tarina vaan oli tosi tylsä. tosin mietin että onko kirjoituksiin ja päsykokeisiin lukeminen vaikuttanu muhun, kun ei millään meinaa nyt hyvätkään kirjat lähetä rullaamaan. :/ mut näitä on kiva lukea, saa ite vinkkejä mitä kirjoja voisi vielä lukea, ainakin tuo the sing of achilles kiinnostaa kovasti! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. no eihän kaikki voikaan tykätä samoista kirjoista, se on ihan luonnollista :-D mutta voihan se olla tietysti, että pänttääminen on vaikuttanut asiaan jos muutkaan kirjat ei yhtään iskeny. itse en osaa oikein ottaa kantaa kun ylppäreihin en lukenut ja mun pääsykoekirjat on niin sidoksissa kaunokirjallisuuden lukemiseen että ne on lähinnä vaan tukenu lukemista.
      suosittelen kyllä the song of achillesia lämpimästi, se ainakin imasee mukaan ihan eri tavalla kuin lolita!

      Delete
  9. Anonymous9:00 pm

    hei kiinnostaa myös tietää ootko nopea lukemaan vai käytätkö siihen vaan paljon aikaa? ja kun näissä arvosteluissa on aina neljää ja viittä tähteä, jätätkö sitä huonommat kirjat kesken vai etkö vaan esittele niitä täällä? olisi hauska joskus myös lukea mitkä on ollut susta niin huonoja kirjoja ettet oo jaksanut lukea loppuun! (jos se ei tunnu loukkaavalta tai kyseisiä teoksia turhaan rienaavalta.)

    ja katsotko paljon elokuvia? itselläni ne menee usein lukemisen edelle. esim, aloitin Anna Kareninan helmikuussa, oon jämähtänyt sivulle 200. nyt lainasin elokuvan ja ajattelin katsoa sen :---D laiskaa ja nolohkoa mutta keskittyminen ei vaan tunnu riittävän kirjaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. no siis tossa postauksen alussa (ja sivupalkissa) on linkki tonne goodreadsiin josta näkee sitten ne muutkin kirjat, eli siis täällä tosiaan esittelen vain parhaimmistoa yleensä. ja siis kyllä, olen nopea lukemaan (n. kirja tai kaksi menis päivässä jos vaan tekee mieli). ja tollasta postausta en harmi kyllä voi toteuttaa, koska oon jättänyt elämäni aikana muistaakseni yhden tai kaksi kirjaa kesken, eli yleensä luen huonotkin loppuun :-Dd

      kyllä mä katson aika paljon elokuviakin, mutta tv-sarjat on parina viime vuonna vieneet ehkä enemmän mun ajasta kun mulla taas keskittymiskyky ei aina riitä elokuviin, vaikka kirjoihin kyllä riittää! sillon kun asuin vanhempien eron jälkeen viikonloppuja isällä niin katsottiin varmaan vähintään kolme leffaa joka viikonloppu ja siltä ajalta on jäänyt rakkaus hitchcockiin yms.
      ja voi anna karenina, se oli hurjan tärkeä kirja mulle vuonna 2006! ehkä en enää kauheasti välittäisi, mutta niihin aikoihin tuli kahlattua paljon tollasta kun piti keksiä mitkä kirjat sopii 11-vuotiaalle, joka on kyllästynyt neiti etsiviin ja haluaa päästä käsiksi vanhempien kirjahyllyyn... :-Dd

      Delete
  10. Oma ehdoton lempikirja koko vuodelta (tähän mennessä) on ollut Johanna Sinisalon Auringon ydin. RAKASTAN Sinisaloa kylläkin yli kaiken, mutta tuon kirjan ahmin parissa päivässä, nykyään kun töiden yms. asioiden takia saattaa mennä parikin kuukautta yhden teoksen läpilukemiseen. Nimimerkillä oon maaliskuusta lähtien lukenut Silmarillionia ja sen takia nyt 5 kirjaa jäljessä mun tämän vuoden kirjatavoitetta :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. hmm mä vähän karsastan dystopiaa genrenä vaikka en siis edes oo lukenut sitä sen vertaa että voisin perustaa ennakkoluuloni johonkin huonoon kokemukseen :-D se ei vaan jostain syystä houkuta yhtään, mutta tää kuulosti kyllä mielenkiintosemmalta kuin monet, että ehkä annan tälle mahdollisuuden jos päätän vielä joku päivä tutustua dystopiaan!
      no mä oon 12 kirjaa jäljessä..... :-Dd muutama päivä sitten taisin olla vielä 19 kirjaa jäljessä mutta päätin että hitto mun on pakko saada se 70 kirjaa edes joskus täyteen ja nyt on aikaa eli pakko yrittää kiriä :-D

      Delete
  11. Anonymous12:18 pm

    Voi Maria, mä rakastan sun kirjapostauksia! Kiitos hyvistä vinkeistä :)
    Haluaisin tietää että mistä hankit sun kirjat? Että onko sulla jotain tiettyä sivustoa mistä tilaat kirjoja?

    ReplyDelete
    Replies
    1. hih kiva kuulla että tykkäät! :-*
      suurimman osan tilaan adlibriksesta, joskus harvoin cdon.com:ista mut siellä on postikulut ja muutenkin yleensä vähän kalliimmat hinnat kuin adlibriksessa. ja sitten välillä käyn kiertelemässä ihan akateemisessa kirjakaupassa mut sielläkin on yleensä vähän kalliimpaa kuin adlibriksessa. jotain kirjoja oon myös tilannut käytettynä awesomebooksista muutamalla eurolla, mut ne ei oo missään priimakunnossa kylläkään kaikki :-)

      Delete
  12. Anonymous7:16 pm

    Lolita on kyllä yksi vaikuttavimpia ja mieleenpainuvimpia kirjoja mitä oon lukenut, annoin sille kans 5 tähteä goodreadsissa! Ymmärrän ihan täysin sun pointin siitä, miten lukiessa alkaa ymmärtämään niinkin kieroa tyyppiä ja sehän vaan osoittaa miten mielettömän hienosti se teksti on kirjoitettu, että alkaa empatisoimaan superkuvottavaa pedofilia. En oo nyt kesällä valitettavasti lukenu mitään tajunnanräjäyttävää ja oon ylipäätään lukenu tosi vähän. Mut viimesimmistä luetuista ainaki high fidelity oli tosi kiva!

    ReplyDelete
    Replies
    1. sehän siinä kirjassa niin hienoa onkin, vaikka aika kamalaa samalla!
      high fidelitystä oon tainnut kuulla hyvää joltain muultakin, täytyypä tutustua tarkemmin! kiitos vinkistä :-)

      Delete
  13. Anonymous5:07 pm

    Näitä kirja-arvosteluja on kiva lukea, vaikka me ei edes lueta kovin samantyyppistä kirjallisuutta. Siksi haluaisinkin kysyä, ootko lukenu mun suosikkikirjoja ja jos/kun oot, niin mitä niistä oot tykännyt?
    Eli parhaita ikinä mitä mä olen lukenut ovat, Stieg Larssonin Millenium-trilogia ja Agatha Christien Kymmenen pientä neekerinpoikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. en oo itse asiassa lukenut kumpaakaan noista :-D milleniumit on silleen ujosti mielenperukoilla et vois joskus lukea vaikka en yleensä ihan hirveesti trillereistä kiinnostu ja christieltä oon lukenu muistaakseni yhden tai kaks kirjaa (en just tota sun suosikkia kylläkään, mutta tiedän juonen) mut ei ollut mun juttu. meillä taitaa tosiaan olla aika erilainen kirjamaku, kuten jo sanoitkin :-D

      Delete