VUOSI 2015

tammi2015

Vuosi vaihtui tärkeiden ihmisten ympäröimänä vähän väärässä paikassa. Tammikuu tuntui tavallistakin pidemmältä. Myin Punavuoressa pastaa kolme päivää viikossa, kääntelin vinyyleitä lattialla maaten ja suunnittelin typeriä ulkomaanmatkoja lempibändin perässä (ei onneksi koskaan lähdetty esimerkiksi Kiinaan, vaikka siitäkin puhuttiin puolitosissaan). On vähän hatarat muistikuvat alkuvuodesta, mutta ei tainnut tapahtua mitään kauhean ihmeellistä.

helmi2015

Paljon punaviiniä ja kivoja tyttöjä. Aloitin pääsykokeisiin lukemisen aika laiskalla tahdilla ja suunnittelin ulkonäkömuutoksia kun aloin vihdoin tosissani kyllästyä alaselkään yltäviin hiuksiin. Täytin 20 ja tuntui vähän pahalta kun tajusin etten ole saavuttanut elämässäni kai mitään merkittävää. Stressasin festarijulkistuksia, myin pastaa ja vietin monta unetonta yötä ylianalysoimassa syitä ahdistukseeni.

maalis2015

Vielä enemmän punaviiniä ja sekavia öitä. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen että ehkä mä tykkäänkin tytöistä enemmän kuin oon aikaisemmin antanut ymmärtää. Luin laiskasti pääsykokeisiin ja myin pastaa. Väsymystä ja liikaa kahvia. Say Lou Loun keikka ja hirveä läheisyydenkaipuu joka johti siihen että halusin ihan vääriä ihmisiä.

huhti2015

Hukutin tunteita alkoholiin ja seisoin puolet työpäivistä tupakalla kun ei ollut asiakkaita enkä olisi pysynyt muuten hereillä. Käytin ainoan lomaviikkoni lattialla makaamiseen pääsykokeisiin lukemisen sijaan. Ilmeisesti kävin taas läpi identiteettikriisin. Sain viimein varattua kampaaja-ajan ja leikkautin vihdoin sen ylikasvaneen polkan ja laitettiin pää täyteen vaaleita raitoja. Oli kylmä vappu Terviksessä ja Tavastialla.

touko2015

Alle kuukausi pääsykokeisiin ja kasvava pakokauhu koska enhän mä vieläkään ollut osannut kuin pikalukea pääsykoekirjoja läpi. Söin paljon ulkona (ja ylipäänsäkin lähinnä vain söin kun yritin lievittää stressiä ruualla...) ja ahdistuin kun iho alkoi reagoida stressiin ja e-pillereiden lopettamiseen. Sitten oli ne pääsykokeet ja hymyilin tyhmää hymyä kun tajusin kerrankin osanneeni oikeasti. Viimeinen kokonainen kuukausi pastan myymistä.

kesa2015

Hetkellinen helpotuksen tunne vapaudesta, mutta stressin purkautuminen laukaisi elämäni pahimmat iho-ongelmat joihin hain antibiootteja lääkäristä (nyt kun voisin palata ajassa takaisin niin jättäisin hakematta.......). Muutama hauska ilta Kalliossa, pastan myyntiä juhannukseen asti ja sitten juhannus kipeänä kotona. Helsinki Priden puistojuhlasta One Directionin keikalle humalassa. Päästyäni sieltä kotiin sain kuulla että en päässyt opiskelemaan. Itkua aamuseitsemään ja muutamana seuraavana päivänä bussissa, kassajonossa ja Facebookia selatessa.

heina2015

Karkasin uteliaita kysymyksiä ja Ruisrockia muutamaksi päiväksi saareen, koska en osannut puhua purskahtamatta itkuun. Kävin puhumassa pääsykokeeni arvostelleen ihmisen kanssa ja sain kuulla että olin kuulemma ainoa(?) kielellisestä ilmaisusta täydet pisteet saanut. Join viiniä pikkutunneille (useimmiten yksin) ja poltin askin tupakkaa päivässä, unohdin syödä ja imuroida kun kirjoitin sekavaa pöytälaatikkorunoutta joka ei jäänyt edes sinne pöytälaatikkoon kun seuraavan päivän päänsäryssä ahdisti sanojen viiltävä rehellisyys ja halusin unohtaa. Liityin vitsillä Tinderiin Henrin painostuksesta. Lainasin Saarikoskea kirjastosta ja sain vihdoin totaalisen lukujumin selätettyä. Tein comebackin YouTubeen.

elo2015

Osallistuin ensimmäiseen lukumaratoniini ja luin seitsemän kirjaa viikossa. Fiilistelin kauniita auringonlaskuja ja kävin yökävelyillä kun uni ei tullut. Sitten kolme päivää täynnä onnea, hymyä, humalaa ja hyvää musiikkia Flow'ssa. Näin paljon ihmisiä joita olin laiminlyönyt koko kesän ja sain taas vähän kiinni elämästä. Palattiin äidin ja Markuksen kanssa Hollantiin vanhoille asuinseuduillemme.

syys2015

Musta tuntuu että olin melkein koko syyskuun humalassa. Paljon Tavastiaa, Kalliota, Roskaa ja punaviiniä yksin tai yhdessä. Avoimessa yliopistossa estetiikkaa ja kirjallisuutta. Epäuskon hetkiä kun sinä aloit puhua minulle??? Ihanat Iisa ja Elliphant Tavastialla. Tyhmä hymy bussissa sun huulipunat huulilla onnistuneiden ensitreffien jälkeen. Olin ensimmäistä kertaa puhelinvastaajana Sävel on vapaassa Ylellä. Yritin kerrankin puhua tunteista heti alussa, mutta tajusin tossa muutama päivä sitten että en oo tainnut vieläkään sanoa ihan kaikkea ääneen mitä piti sanoa jo tuolloin. Roosa muutti Berliiniin.

loka2015

Terveys petti ja aloitin lääkärissä ravaamisen ja googlaamisen. Lopetin polttamisen ja juomisen seinään. Ristiriitaisia fiiliksiä kun olin hirveän huolissani itsestäni, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä että ehkä olin löytänyt sellaisen ihmisen josta en halua päästää irti. Käytiin kuuntelemassa Iisaa valokarnevaaleilla, pidettiin Potter-maraton (ei onnistuttu...) ja kävin melkein pyörtymässä kirjamessuilla. Näytin haamulta ja muutin ruokavaliotani monta kertaa. Oli Mewin keikka ja nostalgiaa.

marras2015

Huomasin yhtäkkiä päätyneeni parisuhdemaiseen tilanteeseen mutta en uskaltanut kysyä 'mitä me oikein ollaan tai tehdään' kun pelkäsin käsittäneeni taas kaiken ihan väärin. Paljon hyvää taidetta (Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa, Cartier Bresson Ateneumissa ja Ai Weiwei HAMissa) ja vähän ystäviäkin pitkästä aikaa. Olin huonossa kunnossa ja ravasin edelleen lääkärissä, jossa sain vihdoin selvyyden että tämä kaikki ilmeisesti johtuu siitä kesällä syömästäni kolmen kuukauden antibioottikuurista, joka sotki elimistöni toiminnan kokonaan (+ tietysti elämäntavoillani oli varmasti osuutta asiaan). Kävin pari kertaa akupunktiossa.  Sain luettua tuhannennen kirjan. Mun ja Janitan ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Tallinnaan vähän turhan väsyneinä.

joulu2015

Sibelius-viulukilpailun finaalit ja pieni ikävä omia viuluaikoja. Itsenäisyyspäivänä Janita sai vihdoin kysyttyä 'oletko sä mun tyttöystävä'. Olin aika onnellinen, vaikka edelleen aika sairas. Olin kaksi viikkoa lajittelemassa joulukortteja postissa. Markus debytoi Kansallisoopperan lavalla(??!?!?!). Vietettiin Janitan kanssa etukäteen joulua ja sitten olikin jo oikeasti joulu. Tunnelmallinen päivä ja ilta, paljon hyvää ruokaa ja minäkin uskalsin juoda viiniä ensimmäistä kertaa sitten syyskuun lopun. Tapaninpäivänä uusi Star Wars(!!!) ja tapanintansseihin Tavastialle; olikin ollut ikävä sitä paikkaa ja niitä ihmisiä ja itseäni humalassa.

2011, 2012, 2013 & 2014

MUSIC (DECEMBER 2015)

joulumusiikki1 Rajaton - Ketun joululaulu

joulumusiikki2 Pentatonix - Just for Now

joulumusiikki3 Mr Little Jeans - Dear Santa

joulumusiikki4 Ariana Grande - Winter Things

joulumusiikki5 Sam Smith - Have Yourself a Merry Little Christmas

joulumusiikki6 Lucy Rose & Rae Morris - Merry Christmas Everyone

joulumusiikki12 Rajaton - Joululaulu

joulumusiikki7 The Sixteen - Ne Timeas Maria

joulumusiikki8
The King's Singers - Veni Veni Emmanuel

joulumusiikki9 The Sixteen - Gabriel's Message

joulumusiikki10 Jonathan Rathbone - The Oxen

joulumusiikki11 Cesar Alejandro Carillo - O Magnum Mysterium

Kuvat
tumblr

tuhat kirjaa

tuhatkirjaa1tuhatkirjaa2tuhatkirjaa3

Niin,
olen nyt lukenut elämäni aikana tuhat kirjaa. (En viitsi kirjoittaa tähän videolla puhumiani asioita uudestaan, joten käykää katsomassa se jos kiinnostaa asian tarkempi puiminen!)

Keräsin tähän kirjakuvia blogin ja instagramin kätköistä muutaman viime vuoden varrelta ja totesin, että näköjään tykkään kuvata kirjoja, jalkoja ja tee-/kahvikuppeja.

i would love to not be like this

UntitledUntitledRitual - Too Deep (ft. Delilah)

unen ja valveen rajamailla painajaisia joiden jälkeen on vaikea hengittää
("et sinä ole oikeasti tuollainen")
mutta onneksi pystyn tuntemaan vieläkin sinun hengityksen niskassani jos laitan silmät kiinni

välillä tuntuu että olen tietämättäni joutunut osalliseksi ihmiskokeeseen jossa selvitetään,
mitä tapahtuu kun ihminen joutuu läpikäymään yhtä aikaa elämänsä ahdistavimman ja ihanimman ajanjakson
(voin kertoa: paljon kyyneleitä, aamuseitsemään valvomista, lääkärivihaa, hallitsemattomia hymyjä julkisissa kulkuvälineissä)

itseinhokin on vahvistunut vuosien takaisesta haamusta kannoillani seuraavaan muodottomaan hahmoon,
joka kertoo kuinka huono olen;
enhän osaa enää kirjoittaa ja missä välissä minusta tuli normaalipainoinen
(yritän olla kuuntelematta, kääntää selän)

mitä luin tänä syksynä

Untitled

 Gillian Flynn: Gone Girl 
“There's a difference between really loving someone and loving the idea of her.”
★★★★

Annoin tälle oikeasti neljä ja puoli tähteä, mutta en vieläkään ole löytänyt mistään puolikasta tähtisymbolia.
Kesti pitkään, että uskalsin lukea Gone Girlin, koska ärsytti niin paljon kaikki se hype sen ympärillä, etten uskonut voivani pitää siitä. Mutta pidinhän minä.
Tarina alkaa Nickin ja Amyn viidennestä vuosipäivästä, jolloin Amy katoaa. Nick alkaa jäädä kiinni valheista, joiden takia poliisi alkaa epäillä hänen olevan syyllinen vaimonsa katoamiseen. Amyn ystävät paljastavat tämän pelänneen miestään ja salanneen tältä asioita. Nick väittää, että mikään ei ole totta.
Olin onneksi selvinnyt spoilaantumatta, joten plot twistit tulivat täysin yllätyksinä (tai sitten olen vain idiootti kun en ikinä jaksa miettiä itse). En yleensä jaksa kauheasti kiinnostua trillereistä, mutta Flynnin älykäs kirjoitustyyli ja tapahtumien sommittelu olivat oikeasti viihdyttävää luettavaa.


 Neal Shusterman: Challenger Deep 
“Dead kids are put on pedestals, but mentally ill kids get hidden under the rug.”
★★★★★

Caden Bosch on laivalla, joka suuntaa kohti Challengerin syvännettä, maankuoren pinnan syvintä kohtaa. Caden Bosch on loistava oppilas, jonka koulukaverit alkavat kiinnittää huomiota hänen outoon käytökseensä. Caden Bosch ei tiedä mitä tehdä, koska hän toisaalta kunnioittaa laivan kapteenia, mutta toisaalta papukaijan lietsoma kapina houkuttaa. Caden Bosch väittää liittyneensä koulun urheilujoukkueseen, mutta käyttää päivänsä oikeasti kävelemällä kilometreittäin ajatuksiinsa vaipuneena. Caden Boschia revitään kahteen eri suuntaan.
Challenger Deep on hieno kirja tärkeästä aiheesta. Se on tarina siitä, mitä voi tapahtua kun mieli sairastuu. Tällaisia nuortenkirjoja tarvitaan lisää.

Untitled

  Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia 
“Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.”
★★★★

En useinkaan lue kirjoja vasta elokuvan tai tv-sarjan katsomisen jälkeen, mutta tämän trilogian kohdalla kävi niin. Onneksi tässä tapauksessa siitä ei ollut mitään haittaa, koska sekä kirjojen että sarjan alussa tietää jo heti, mitä tulee tapahtumaan.
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia kertoo 80-luvun Ruotsista, jossa HI-virus alkoi levitä homoseksuaalien keskuudessa. Se on tositarina (tai ainakin suurimmilta osin?) kirjailijan omasta nuoruudesta Tukholmassa, ja hänen aidsiin kuolleista ystävistään. Nuori ja kaunis Rasmus Värlamnista, Jehovan todistaja Benjamin, flirtti ja täysin estoton Paul, nuori näyttelijälupaus Bengt, Lars-Åke ja Seppo sekä rakkauksissaan aina pettyvä Reine.
Tämä on itkettävä ja ahdistava kertomus epäoikeudenmukaisuudesta, ahdaskatseisuudesta ja kärsimyksestä. Kertomus sairaudesta, johon kuoli nuoria miehiä. Mutta samalla kaunis kertomus rakkaudesta.
Suosittelen, jos haluatte itkeä. Annoin toiselle osalle itse asiassa viisi tähteä, koska pitkästä aikaa itkin lukiessa.

Untitled

 A. S. King: Ask the Passengers 
“I'm not questioning my sexuality as much as I'm questioning the strict definitions and boxes of all sexualities and why we care so much about other people's intimate business.”
★★★★

Ask the Passengers on taas yksi niistä kirjoista, jotka olisivat ehkä auttaneet mua muutama vuosi sitten, kun en tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella kaikesta siitä mitä pään sisällä tapahtui.
Astrid viettää tunteja maaten selällään takapihan pöydällä katselemassa yli lentäviä lentokoneita. Koneiden matkustajat ovat ainoita, joilta hän voi kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä, kuten mitä tarkoittaa että hän on rakastumassa tyttöön. Hän ei arvaakaan, kuinka paljon tällä yhteydellä on vaikutusta sekä matkustajien että hänen omaan elämäänsä.
Olen lukenut Kingiltä toisenkin kirjan, josta pidin, vaikka onhan nää suunnattu ehkä vähän nuoremmille. Kingin maagisesta realismista jäi tosin vähän päälleliimattu olo, mutta se johtunee siitä että jouduin perehtymään aiheeseen vähän turhankin paljon viime kevään pääsykokeisiin lukiessa.


 Annika Idström: Veljeni Sebastian 
“Hivuttaudun aivan reunalle ja suljen silmäni. Tuuli vinkuu, ikkuna kolahtaa, hetki on uskomattoman pitkä kuin maailma olisi pysähtynyt aloilleen ja pidättäisi henkeään. Alan hitaasti laskea, kun olen päässyt kymmeneen tiedän ettei minusta ole siihen, ei vieläkään. Pelkuruudesta se ei johdu, tajuan nimittäin että minulla on hoitamattomia asioita. Suljen ikkunan, hyppään lattialle.”
★★★

Veljeni Sebastian ajoittuu jouluyöhön, jolloin 11-vuotias, pienikasvuinen, kiusattu ja epätavallisen älykäs Antti istuu ikkunalaudalla kertomassa elämänsä viimeisimmästä vuodesta. Antti asuu kahdestaan äitinsä Kaarinan kanssa, jota hän rakastaa niin paljon että onnistuu eristämään tämän normaalista elämästä. Sitten kuvaan astuu Kaarinan miesystävä Mika, joka onnistuu aluksi herättämään Antin luottamuksen, mutta hänestä alkaa vähitellen paljastua uusia puolia. Kaunis ja lahjakas Sebastian on Antin paras ystävä, kuin veli, mutta tästäkin paljastuu julma puoli.
Tämä ei ole helppo kirja, oikeastaan ennemminkin todella ahdistava. Antin käyttäminen tarinan kertojana on hallitsevaa, mutta erittäin epäluotettavaa, koska 11-vuotiaan traumatisoituneen mielen luomat fantasiat on vaikea erottaa todesta.


 En jaksanut taaskaan kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista, joten goodreadsista voi katsoa loput, jos kiinnostaa. Niin ja suositelkaa jotain hyviä kirjoja vaikka, koska kirjavinkit on aina kivoja! 

you are my 3am thoughts.

12456

elämäni ristiriitaisin syksy alkaa vähitellen vaihtua talveksi
enkä ole valmis ihan vielä.

en ehtinyt tehdä melkein mitään mitä suunnittelin,
en hakenut töitä,
en selvinnyt opiskeluista,
en lukenut tarpeeksi
enkä ole pysynyt NaNon aikataulussa.

mutta,
tärkeintä on kai saada itsensä terveeksi
(vaikka sekään ei ole vielä tapahtunut).

ja onneksi ahdistukseen auttaa se,
että ajatukset kiertävät kehää

             y m
p ä    sinun    r i l
              l ä

(vaikka joudun vieläkin nipistämään itseäni välillä että uskon sinun olevan oikeasti siinä eikä kaikki ole taas vain aamuöisin keksittyjä haavekuvia koska aivot huutavat edelleen samaa mantraa mitä sinä voisit nähdä minussa)

NaNoWriMo 2015

Untitled

tää on nyt tällainen "how to write a damn good novel without major plot twists" -postaus,
vaikka tuskin tästä(kään) tulee mitään lähellekään titteliä "a damn good novel" yltävää, koska en tiedä onko musta romaaniin, kun ajatuksenvirtarunous ja sekava lyhytproosa ylipäänsä on ehkä ominta vieläkin.

tarvitsisin nyt todellakin niitä suuria juonenkäänteitä,
tai jos vaikka lähdettäisiin ihan vain juonesta.
tai siitä että mistä helvetistä mä ajattelin edes aloittaa tän tarinan.

niin,
mulla on ihanat (vähän liiankin ihanat) henkilöhahmot, joissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi syvyyttä taaskaan, kun teen niistä kaikista aina liian kivoja.
mulla on hatara idea siitä, että kirjoitan (taas kerran) vähän rappioituneesta taiteilijaporukasta, mutta sen enempää selvyyttä juonesta ei ole.
(onhan tässä vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa.)

miksi mä lähden taas mukaan tähän? ja miksi en voinut aloittaa suunnittelemista vaikka muutama viikko sitten?

(kertokaa teidän nanoista, tarviin nyt jotain inspiraatiota/vertaistukea/muuta ajateltavaa hELP)
ja lisätkää vaikka writing buddyksi niin voidaan yhdessä tuijotella toistemme sanamääriä ja ahdistua.

BOOK HAUL



Oma terveys - tai ennemminkin sen puute - on ahdistanut niin paljon nyt jo pidemmän aikaa, etten ole halunnut kirjoittaa tänne mitään, kun en osaa esittää että kaikki on kunnossa. Kukaan ei oikeastaan tiedä mikä mulla on, ja olen taas kerran kironnut julkisen terveydenhuollon alimpaan helvettiin, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Videoita olen kuitenkin saanut kuvattua, joten muistutan taas, että tilatkaa @punaviinimaria YouTubessa, jos kiinnostaa kirjat, kauneusjutut tai ylipäänsä kuulumiset, kun tänne kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta.

Ensi kuussa on taas NaNoWriMo, johon ajattelin nyt kuitenkin osallistua parin päivän varoitusajalla, vaikka se ei ehkä tee hyvää muutenkin hataralle mielenterveydelleni, mutta on niin ikävä kirjoittamista (enkä saa itseäni muuten motivoitua), että pakko kai yrittää. Eli en tiedä, tuleeko marraskuustakaan kovin aktiivista blogikuukautta, mutta musta tuntuu että tää koko blogitouhu on aika kuollutta nykyään. Mutta videoiden tekeminen onneksi ainakin kiinnostaa, eli ette te musta kokonaan eroon pääse, vaikka täällä olisi hiljaisempaa välillä.

"first thought, best thought."

UntitledUntitled

kuuntelen mewiä kuumehoureessa ja muistelen vuotta 2009 kun kaikki oli sekaisin ja itkin eturivissä pahan olon ja musiikkieuforian sekoitusta;
nyt kuuden vuoden jälkeen olisi tarkoitus uskaltautua samaan tilanteeseen uudestaan vaikka pelottaa mitä se nostaa pintaan, mutta ainakin mulla on turvallinen olo sun kanssa.

niin tosiaan,
soitin eilen itkien äidille koska en muista milloin viimeksi olisi tuntunut näin pahalta:
kun neljä peittoa ei riitä ja koko keho värisee kylmästä kahdelta aamuyöllä,
olet pohjalla.

tänään olen jaksanut jo heittää kaksi peittoa pois, mutta edelleen hohkaan kuumaa ja nieleskelen kyyneleitä kun täytyy nousta pystyasentoon.

(en olekaan sairastanut aikoihin, ehkä tämä kuuluu asiaan ettei ihan pääse unohtumaan kuka olen ja kuinka sitä yleiskuntoakin voisi taas välillä miettiä.)