i'm still here, kind of

Kuva otettu 24.7.2014 klo 16.19 #4

Olen elänyt taas koko heinäkuun niin epäbloggaajamaista elämää, että päätin sitten (vähän vahingossa oikeasti) olla epäbloggaaja. En siis blogannut.
Kaikki on aika sekavaa;
kävin ensimmäisessä asuntonäytössä mutta en voi muuttaa ennen kuin saan töitä ensi vuodelle (en ole edes aloittanut hakemista, laiska ja tyhmä kun olen)
haluan liian montaa asiaa jotka poissulkevat toisensa
ja samalla en todellakaan tiedä mitä haluan.

Huomisen jälkeen statukseni tässä yhteiskunnassa on työtön. Ette ehkä pysty ymmärtämään (tai sitten olette/olette olleet samassa tilanteessa ja todellakin ymmärrätte), mutta ahdistaa ja naurattaa yhtä aikaa.
Oon aika hukassa.
(Mulla on oikeasti nolla suunnitelmaa ensi vuodelle kun reilaaminenkin jäi haaveeksi. Ehkä ihan hyvä, säästyypähän rahaa, mutta noh juuh jaah.)

Kai tämä on nyt sitä aikuistumista sitten, vaikka olo on teinimpi kuin koskaan.

28 comments:

  1. Anonymous5:17 pm

    olen ikävöinyt sua <3
    tsemppiä elämään, kaikki järjestyy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. mäkin oon ikävöinyt teitä!! ♥ yritän taas olla edes hieman aktiivisempi, mutta mitään en taaskaan lupaa kun en ikinä onnistu pitämään lupauksiani…
      kiitos! :-*

      Delete
  2. Huomisen työpäivän jälkeen olen minäkin työtön (ja opiskelupaikaton...) Haaveilu omasta kämpästä ei oikein auta tässä rahatilanteessa, mutta ehkä sit ens vuonna pääsis muuttamaan. En oo ihan varma pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta kyllä se tästä. Tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. no siis juu, opiskelupaikatonkin toki! :-D mun tavote on muuttaa ennen kuin pääsen opiskelemaan, mutta tosiaan vaan jos työpaikka löytyy (ehkä vois sen hakemisenkin oikeesti alottaa, mulla ei oo ees cv:tä hahaha :-D). mutta siis kiitos ja tsemppiä sullekin, kyllä me selvitään!! :-*

      Delete
  3. Anonymous6:50 pm

    miksi reili jäi vaan haaveeksi? :( oon ihan samassa tilanteessa, en jaksais enää kehua itteäni työhakemuksissa kun tunnen itteni vaan epäonnistuneeksi kun mikään ei järjesty.

    ReplyDelete
    Replies
    1. se kaveri jonka kanssa mun piti lähteä pääsi sellaiseen liikunnanohjaajakoulutukseen, joka alkaa jo elokuussa niin ei pystytäkään nyt sit lähtemään, kun oli tarkotus lähteä joskus elokuun lopulla/syyskuun alussa.
      mä en oo tosiaan vielä ees alottanut itseni kehumista, hyiiii en halua!! :-( tsemppiä ♥

      Delete
    2. Anonymous10:44 pm

      aa, voi harmi :( onko sulla sitten muita matkustelusuunnitelmia? ite olin tossa pari viikkoo sitten reilaamassa ja nyt tuntuu että en kestä kotia ja suomea enää pitkään, pakko saada rahaa kasaan ja lähtee taas reissuun.
      tsemppii sullekkin, eiköhän me tästä jotenkin selvitä.

      Delete
    3. no jotain aika ujoja ja alustavia, mutta nekin saattaa siirtyä keväälle hmmmh… ja siis reili tuskin onnistuu ennen ensi kesää, jos sillonkaan :-D

      Delete
  4. Tsemppiä paljon työnhakuun! Itsellä vielä 4vko töitä edessä, mutta sen jälkeen tiputaan kovaa ja korkealta, nyt jo 1 ja 1000 hakemusta laitettu eikä mistään kuulu mitään... ja plussana tietysti että asun jo omillani... toivotaan että jostain jotain irtoaisi ettei tarvitsisi tuilla elellä..

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ja samoin!! :-* mulla ei onneksi tosiaan ihan noin kriittistä ole, eli siis äää toivottavasti löydät oikeasti töitä pian!

      Delete
  5. Anonymous9:30 pm

    mihin meinaat muuttaa ja kenen kanssa? :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. riippuu n. miljoonasta asiasta, mutta jos löydän töitä _pian_ niin sitten olisi mahdollisuus muuttaa henrin (http://swaggins.blogspot.fi) kanssa kämppiksiksi mutta jos en löydä töitä tarpeeksi nopeasti niin sitten muutan yksin joskus kunhan rahaa alkaa olla ja kämppä löytyy. katsotaan nyt. ja mihin, hmmmmh no siis henrin kanssa ollaan katsottu kämppiä esim. kalliosta, vallilasta, alppilasta, lauttasaaresta jne. mutta jos yksin muutan niin saatan vähän laskea kriteerejä ihan hintatason takia, kun yksiöt on aika tyyriitä suhteessa kaksioihin (jotka nekin kyllä on kalliita).
      mut siis niin, en osaa vastata mitään varmaa tähän. koko asia vähän ahdistaa kun tuntuu että hoidan taas kaiken päin helvettiä ja joudun asumaan seuraavat 50 vuotta kotona…….. :-D

      Delete
  6. eletäänpäs täällä jänniä aikoja! <3kirjota kun jaksat ja ehdit :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. yritän kirjottaa pian!! mulla on niin monta kirjettä ja sähköpostia odottamassa vastausta, mutta en vaan oo halunnut käsitellä pääni sisältöä niin oon vaan lykännyt niitä eteenpäin… mutta ainakin saat kortin sveitsistä ja kirjeen joko ennen sitä tai heti sen jälkeen, katsotaan miten ehdin! :-*

      Delete
  7. ihana kuulla susta! en tykkää selata lukulistaa kun sun blogimerkintää ei löydy, oon niin addiktoitunu tähän.

    tällai 23- vuotiaana voin sanoa, että ota nyt ainakin hetkellisesti vielä kaikki irti siitä että asut porukoilla, että jos saat töitä niin saat palkan suoraan säästöön eikä tarvitse miettiä sähkölaskuja ja ruokaostoksia mm.
    ja sä saat vielä työpaikan, opiskelupaikan ja ihanan oman asunnon, josta rakentaa kodin!

    antaisit itsesi nyt olla vain ihan rauhassa ja murehtimatta.
    aikuisuus on perseestä enkä mä osaa sitä ainakaan vielä ollenkaan, mut ehkei tarviikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi ää ihana sinä! anteeksi kun oon superhuono bloggaaja nykyään :-(

      no siis juu, varmaan kyllä teenkin niin että asun ehkä ainakin johonkin marraskuuhun asti kotona, että jos oon sitä ennen vaikka saanut palkkojakin säästöön (on mulla siis nytkin säästössä joku vähän yli kolme tonnia ehkä mut kuitenkin!), niin ei tarvi sitten keväällä kituuttaa, jos en pääsykoerumban ohessa pysty käymään ihan niin paljon töissä. mutta juuh, katsotaan mitä tässä nyt käy!

      kiitos kivoista sanoista ♥

      Delete
  8. Sielunsisar täällä hei! Kuukauden päästä voin sanoo nykyiselle työlle heipat ja toivottaa työttömyyden ja opiskelupaikattomuuden tervetulleeksi :) Hajuaakaan miten tuun ensivuoteni viettään, omaa kämppää ei tosiaankaan löydy ja tuntuu että kaikki muut ihmiset vaan etenee elämässään... Ahdistuksen määrä on ollu viimeviikkoina vakio! Etenkin tälläselle hermoheikille.

    Mutta siis, et ole ainoa. Kyllä sua ymmärretään, heh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. kuulostaapa tutulta tuo sun tilanne! etenkin toi "tuntuu että kaikki muut ihmiset vaan etenee elämässään", vaikka ei tietysti kaikki, mutta jotenkin suurin osa on kyllä keksinyt jotain fiksua tekemistä ensi vuodelle… :-D
      tsemppiä! ♥

      Delete
  9. Tsemppiä ja haleja kauheesti!!<3 Tiiän millaista on olla työttömänä ja yhteiskunta/porukat ahdistaa et pitää tehä sitä ja tätä ja porukat hiillostaa jo nyt ens kesän töistä... Mut koeta ottaa rauhallisesti, kyl varmasti noin kiva tyyppi löytää työ-/opiskelupaikan ja kämpänkin!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos ihana! ♥ mulla ei onneks kukaan muu kuin minä itse hiillosta/ahdista tekemään mitään, mutta oma pää usein kyllä on se kaikkein ankarin...

      Delete
  10. ilona9:43 am

    turhaan murehdit vielä mistään aikuisjutuista! nimimerkillä 22 v. ja silti samassa tilanteessa kuin sä :) jos olisin sä, asuisin vielä rauhassa kotona ja säästäisin rahat kalliin vuokran (ja muiden menojen) maksamisen sijaan. oot tosi onnekas että sun perhe asuu helsingissä eikä jossain jumalan selän takana, ota siitä kaikki irti! on paljon helpompi yrittää selvittää mitä haluaa, kun ei tarvitse samaan aikaan murehtia laskujen maksamisesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. no jos saan työpaikan jostain niin ei mulla olisi kauhean tiukkaa itseni elättäminen edes, kun mulla on nyt niin paljon rahaa säästössäkin (ylppärirahat + heinäkuun kesätyöpalkka). mutta siis katsotaan nyt mitä elämä heittää eteen, tuskin ihan heti oon muuttamassa, mutta ennen joulua olisi kyllä tarkoitus, että pääsisi asettumaan aloilleen.

      Delete
  11. Anonymous5:33 pm

    Älä murehdi! Kaikki järjestyy kyllä ja asiat nyt vaan menee niin kuin on mennäkseen. Olen varma, että kaikki kääntyy sun kohdalla parhain päin, oot niin loistotyyppi! :-)
    Täällä on kans tuskailtu opintojen takia, kun en vieläkään päässyt lääkikseen, vaikka luinkin tosissani... Eilen sain tietää isäni sairastavan keuhkosyöpää ja yhtäkkiä iski ajatus päähän, että niinhän sen oli tarkoituskin mennä, etten päässyt kouluun vaan saan viettää aikaa isän kanssa. En tosiaan tiedä mitä teen tulevaisuudellani. Tuntuu, että yhtäkkiä elämältä olisi otettu pohja pois. Mikäli saamme pahimman tuomion, tarkoittaa se myös sitä, että joudun jäämään kotikaupunkiini huolehtimaan äidistäni, joka myöskin on sairas. Minusta tulee siis lääkärin sijaan omaishoitaja. Pelottavaa. Ei tämän näin pitänyt mennä. Pian olen luultavasti ilman molempia vanhempia, enkä todellakaan tiedä miten siitä selviydyn. Kaiken tämän rinnalla tuntuu niin mitättömän pieneltä murehtia sitä, että mulla alkaa toinen välivuosi ja tuntuu, että elämä junnaa paikoillaan. Mutta ehkä kaikki kuitenkin järjestyy. Koska eihän mulla muuta ole, kuin toivo paremmasta.

    Anyways. Hyvää loppukesää sulle! <3 Ja onnea asunnon ja töiden metsästykseen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. paljon rakkautta ja voimia, tuli niin paha olo tätä lukiessa kun surettaa sun puolesta ♥ tuollaisen tilanteen rinnalla opiskelupaikkamurheet ja muut tosiaan tuntuu mitättömiltä.

      Delete
    2. Pystyn niin ymmärtämään tuon työttömän tunteen. Et siis ole yksin! Haluaisin muuttaa pois kotoa niin kuin säkin mutta ei ole töitä niin en pysty muuttamaan. Säästötkin onnistuin jo tuhlaamaan.. Oon myös tuossa samassa tilanteessa, että en tiedä mitä tekisin nyt ja seuraavan vuoden ajan. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi istua kotona seuraava vuosi.. :-( oon kyllä hakenut töihin mutta mistään en oo saanu paikkaa.

      Mutta hei, paljon tsemppiä! Kyllä ne asiat varmasti järjestyy kummallakin! :-)

      Ps. Mulla oli ikävä sun postauksia. :-( tulin iloiseksi kun näin että olit kirjoitellut pitkästä aikaa jotakin! :-)

      Delete
    3. voih, hirveesti tsemppiä sullekin! :-* elokuu ja syyskuun alku on ehkä rankimmat siksi, että kaikki palaa silloin kouluihin/alottaa uusissa kouluissa mutta sen jälkeen ehkä ei tunnu enää niin pahalta tämä luuserius! toivottavasti löytäisit jostain jotain suht mielekästä työtä niin elämä alkaisi asettua!!

      ps. tällasta tää saattaa olla jatkossakin, kun ei mulla oikeen oo mitään sanottavaa kauhean usein... ja kuvia ei senkään vertaa... mutta tällaisella epäsäännöllisellä postaustahdilla jatkan kyllä, eli en mä mihinkään kokonaan aio kadota! :-) ihanaa kun pysytte mukana vaikka en ookaan mikään superbloggaaja :-D

      Delete
  12. "älä murehdi, ei sulla ole kiire mihinkään!" tuota lausetta mulle on hoettu viimeisen vuoden aikana, ja voi miten turhauttavalta se kaikki silti tuntuu. ainakin voi olla varma, ettei näiden asioiden kanssa paini yksin. vaikeinta on ehkä koota joka kerta se usko siihen uuden koulupaikan hakuun ja tsempata pääsykokeissa niiden pettymysten jälkeen.

    mutta hei, ehkä meille kaikille se oma paikka vielä löytyy- haluun kovasti uskoa niin!
    tsemppiä ja vertaistukihali (-:

    ReplyDelete
    Replies
    1. kyllä varmasti löytyy!! uskotaan siihen niin kaikki ei tunnu niin musertavalta :-) hirveästi tsemppiä sullekin! :-*

      Delete