to be honest

Tekee mieli olla rehellinen. Niin, kyllähän minä kerron täällä aika usein niitä huonompiakin fiiliksiä, mutta yritän yleensä naamioida ne kuitenkin edes kauniiden lauserakenteiden taakse. Nyt ei kiinnosta.
Mulle kuuluu huonoa, elämä on ihan helvetin ahdistavaa ja sekavaa ja harmaata enkä saa otetta mistään.

Siksi olen ollut hiljaa.
Ja olen ehkä jatkossakin, koska olen saavuttanut sellaisen vaiheen, etten enää osaa purkaa tuntemuksiani sanoiksi ja se ehkä pelottaa just nyt eniten maailmassa, koska se on aina ollut mun tapa paeta tätä kaikkea.

Anteeksi ettei mulla ole kauniita ajatuksia ja kuvia jaettavana,
toivottavasti ymmärrätte.
Jos reaaliaikainen ahdistus kiinnostaa niin mun twitter näyttää täyttyvän siitä, instagramiin taas julkaisen vähän sensuroidumpaa ahdistusta. Niin ja kauniita kuvia voi katsella mun tumblrissa. Mutta älkää huoliko, en usko pystyväni kovin pitkään hiljaisuuteen täällä, eli nähdään taas pian.

(ps. ahdistaa myös se että en oo kertonut tästä kellekään ja nyt kaikki saa tietää ja en pysty enää katsomaan ketään silmiin. moi kaverit. oon luuseri.)

53 comments:

  1. Anonymous5:51 pm

    rakkautta, haleja ja sympatiaa <3 älä ota stressiä tästä, kyllä me ootetaan sua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ihanista sanoista! ♥

      Delete
  2. pirjohyvönen7:28 pm

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. ♥♥ mennään kahville tai viinille joku päivä, mul on ikävä hymyilemistä!!!

      Delete
  3. Anonymous7:48 pm

    Mulla on ollut tosi samanlaisia fiiliksiä pitkin kevättä, joten kiitos, että kirjoitit näistä suoraan. Tuntuu, että kaikki tutut tietää, mitä ne haluaa tehdä ensi vuonna ja ne tekee jotain sen eteen (siis joko lukee pääsykokeisiin tai säästää rahaa välivuoden aktiviteetteja varten tms.), mutta itse oon aivan hukassa!
    Paljon jaksamista ja vertaustukihalaus sulle, oot aivan ihana ja rakastan sun rehellistä ja aitoa otetta tähän koko blogitouhuun! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi muru, kiitos ihanasta kommentista! :-* kieltämättä mustakin tuntuu, että tosi moni tietää miten aikoo käyttää ensi vuoden ja itellä ei oo aavistustakaan… blaah, eiköhän kaikki oikeasti selviä, mut täytyy kyllä keksiä jotain kivaa/siedettävää, koska menetän muuten mielenterveyteni ens vuoden aikana!!
      mutta siis hirveästi jaksamista ja vertaistukea sullekin, ite oot ihana! ♥

      Delete
  4. muista ettet ole yksin. etkä ainoa jota ahdistaa - minua ainakin auttaa sen tietäminen. että "kaikilla muilla" ei olekaan välttämättä niin helppoa kuin luulee. ja mitä erehtyy yöllä peiton alla kadehtimaan. mulle saa myös aina jutella jos siltä tuntuu. on kokemusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ihanista sanoista! ♥ on aina helpottavaa kuulla tällaista, koska sorrun tosiaan turhan usein noihin yöllisiin ajatuksiin, että "kaikki muut onnistuu aina kaikessa ja niitä ei ahdista ikinä mikään", vaikka tiedänkin, ettei se oo lähelläkään totuutta!
      mutta siis kiitos, jos alkaa tehdä mieli avautua niin pidän tarjouksen ehdottomasti mielessä ♥

      Delete
  5. Halaus!♥ Ei aina voi mennä hyvin ja kyllä sen voi sanoa suoraan. Täällä odotellaan sua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos! ♥ ihanaa että ymmärrätte :-)

      Delete
  6. Lähetän sulle kaikki maailman tsempit, oikeasti. Et ole yksin. Onneksi mikään ei ole pysyvää ja lopullista, ei edes se paha olo (vaikka välillä siltä voi tuntuakin). Täällä kaikki odottavat ja ymmärtävät, älä siitä stressaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos tuhannesti sinä ihana!! ♥ liikutun kyyneliin kun luen teidän ihania kommentteja, nyyhkis!

      Delete
  7. Voi sinä <3 haleja, tiedän tunteen. Tai vaikka tuskin täysin samaa, niin sen saman harmaan toisen vivahteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ♥♥♥
      (ja joo tosiaan, en oo nähnyt oikein ketään tässä vaikka nyt ois hetken ollut jo aikaakin, mut koska tiedän että meillä ois paljon valitettavaa ja jaettavaa niin uskon että kohta pystyn jo keräämään itteni. laitan sulle viestiä heti kun tuntuu siltä et oon valmis puhumaan ilman että ahdistun kuoliaaksi, niin sovitaan tapaaminen!!!)

      Delete
    2. Not to worry :* oon liimannu itseni kirjaston lukusaliin jossa tuijotan ikkunasta ulos (paniikissa) niin tässä itsekään oltu mikään sosical butterfly jahhshsah

      Delete
    3. kadehdin sun motivaatiota (t. oon viimeks lukenu pääsykoekirjaa ehkä kolme viikkoa sitten……. luovutus :-D)

      Delete
  8. no voi saatana. laitan sulle kivan kirjeen ja karkkia tai jotain siinä mukana! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi sinä ihana, kiitos!!! ♥♥

      Delete
  9. voi sua :-( tsemppihaleja että ahdistus vähän hälvenisi! välillä kaikki vaan on ihan tyhmää

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos! :-* joo elämällä on tapana aina välillä potkia päähän, tällanen jatkuva ahdistus on vaan aika uus juttu mulle niin en osaa käsitellä tätä uaaah...

      Delete
  10. Huhh aina helpottaa kun tietää ettei kaikilla muillakaan pyyhi niin kauheen hyvin... tulevaisuus-ahistus on ollu mukana matkassa vähän liianki pitkään! Tsemiä sinne! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. totta kyllä, että on helpottavaa kuulla muidenkin ahdistuvan samoista asioista, vaikken tietystikään toivo että kenenkään muun tarvis kokea ahdistusta! mutta niin, vertaistuki on aina tosi terapeuttista :-)
      siis kiitos ja paljon tsemppiä sullekin! :-*

      Delete
  11. liityn kerhoon: et tosiaan oo mitenkään yksin tollasen kanssa. joskus elämä tuntuu vaikeelta, mut sit ku jaksaa ikävyydet, ni elämä kyllä näyttää taas sen toisenki puolen. silloin muistaa taas minkä takia kannatti jaksaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. nyyh, oottepa ihania tänään!! oot kyllä niin oikeessa, koska tällasen jälkeen ne hyvät hetket tuntuu vielä miljoonasti kivemmilta ja niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. eli siis kiitos! :-*

      Delete
  12. Anonymous11:23 pm

    Voimahaleja!!! olet ihana muista <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. pusuja & kiitoksia, ite oot!! :-*

      Delete
  13. Ikävä kuulla et sul ei mee iha hyvin :(

    Mä itekki tiiän et sen et millast se on ettei sano ahistuksesta kellekkää mitään. Toivon et sun olo ja fiilis paranee. Ihan sama kui kauan siinä menee et tuut takas tänne. Kuhan vaa voit paremmin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos kivoista sanoista! :'--) enköhän mä pian taas tuu huutamaan tänne jotain, koska tuntuu tosi oudolta olla bloggaamatta kun tää on aina ollut paikka, johon tuun kertomaan jos tuntuu pahalta…

      Delete
  14. Anonymous12:33 am

    Ymmärrän kyllä, jos tulevaisuus ahdistaa. Itseänikin se ahdisti vuosi sitten, kun lukio loppui. Ei ollut tietoa tulevasta ja tuntui että roikuin tyhjän päällä. Ei siitä kannata kuintekaan liikaa ahdistua. Tee jotain totaalisen upeeta, toteuta joku unelma, lähde ulkomaille ja elä elämääs. Suomi pakottaa meidät opiskelemaan, mutta itse päätin kasata kamat kasaan ja suunnata maailmalle ja täällähän sitä vieläkin ollaan enkä ole hetkeen kotiin palaamassa. Täällä seikkaillessa myös selvisi, mitä siellä tulevaisuudessa haluun tehdä ja varmasti selviää sullekin, kun lakkaat liikaa murehtimasta!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos rohkaisusta! :-) mun suurin ongelma on just nyt ehkä se, että mulla ei oo mitään suurta unelmaa toteutettavaksi. tiedän haluavani yliopistoon ja tiedän alankin, mutta motivaatio ei riittänyt tällä kertaa (okei on mulla vielä aikaa, mut oon lopettanut jo lukemisen koska oon näköjään päättänyt epäonnistua…). mutta niin, pelottaa ens vuos kun pitäis keksiä se unelma toteutettavaksi. siksi siis ahdistaa.

      Delete
  15. voi muru, virtuaalihalaus täältä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. puspus kiitos ihana!! :-* ♥

      Delete
  16. Kiitän ja pidän kovasti siitä, ettet lukeudu niihin moniin jotka jättävät kertomatta elämän olevan kakkaa silloin kun se on. Tsemppiä ja jaksamista hirmusesti, ei oo kyseessä meinaan mikään helppo kevät etkä todellakaan ole yksin kakassa, yksi sinne joutunut ja vaipunut ilmoittautuu myös!

    ReplyDelete
    Replies
    1. hei kiitos ja samat sanat sulle takaisin!! ♥ jotenkin tuntuu hassulta lukea muiden huonoista fiiliksistä ja helpottua, mut kyllä se vaan helpottaa et tietää ettei oo yksin… tsemppiä meille!!

      Delete
  17. Anonymous1:22 am

    not sure about what you said. are you quitting this? :( if so, are you coming back?...someday??

    ReplyDelete
    Replies
    1. no, i'm not quitting!! i just told why i've not been posting so much lately (and the reason is that life is confusing as f and i'm kinda distressed or something bc i don't know what i'm gonna do with my life sooo yeah). so not quitting but maybe not posting as regularly as i usually do.

      Delete
    2. Anonymous1:58 am

      ok. great. hope you'll find your way ;)

      Delete
  18. i feel you! tosin itsellä ehkä pahin ahdistus vähän laantui kun sain kevään kirjotukset alta, mut syksyllä ois lisää ja mun pitäis oikeesti lukee niihin about koko kesä (ja mun opiskelutaktiikat on ihan lapsenkengissä) joten enköhän saa tässä vielä houkuteltua sen jäätävän opiskelumörön ja tulevaisuusahdistuksen esille. mutta hei, enköhän kuitenkin selviä ja niin siekin! :--)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi höh, stressi ja ahdistus on kyllä niin ärsyttäviä kun ne jotenkin esiintyy aina niin kokonaisvaltaisina, että ne pilaa sit kaiken… mutta hei, älä nyt turhaan ihan vielä stressaa syksyn kirjotuksista! ei niihin kuulu koko kesää lukea :-) varmaan sellanen oikeesti toimiva aika alottaa vois olla heinäkuussa (itsehän alotin kaks päivää ennen kirjotuksia mutta se ei ollutkaan kauhean ideaalia hah… :-D). tsemppiä stressiin ja ylppäreihin ja elämään ylipäänsä! niin ja kiitos tietysti! :-*

      Delete
  19. voi ihana sinä maria pieni! paljon haleja ja pusuja sinneppäin, muista ettet oo yksin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. yäää kiitos ihanuus!! :-* ♥ muistin taas näitä kommentteja lueskellessani, miks kannattaa kertoa teille hankaluuksista kun sitten saa kuulla näin ihania sanoja!! :-*

      Delete
  20. Voi kuinka tykkäänkään rehellisistä postauksista!

    En voi sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu, koska no en vai voi tietää. Mutta uskoisin, että omat fiilikseni ovat olleet jotain samantyylisiä tänä keväänä. Tiesin, että abivuosi tulee olemaan rankka, mutta tämä kevät on ollut paljon pahempi mitä osasin odottaa. Odotin innolla vapautta ja koulun loppua, mutta lähinnä tämä on tuntunut vain ahdistuneisuudelta ja tietämättömyydeltä no ja epäonnistumiselta.. En lukenut kirjoituksiin, enkä pääsykokeisiin, koska ei vaan löytynyt motivaatiota ja olen nukkunut päivät pitkät, vaikka (ainakin uskon) tietäväni mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Koitin peittää pahaa oloa yltiö positiivisuudelta, kunnes sitten yksi päivä räjähdin ja itkin vain äidille ja isille. Ja se oikeasti auttoi. Nyt on sellainen olo, ettei tarvitse peittää tunteita vaan voin puhua jollekulle niistä. Eihän se puhuminen sinäänsä aina auta, mutta saan kuitenkin tukea ja tsemmpiä muilta :)

    Hui tulipas pitkä kommentti, mutta siis tiivistettynä: suuuuuuret tsempit ja halit sinne, kyllä se elämä vielä hymyilee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. rehelliset postaukset on kyllä yks blogimaailman parhaimmista ja aidoimmista jutuista!

      voi kuule, taidat todellakin tietää miltä musta tuntuu! kaikki mitä sanot on ku suoraan muun pään sisältä! mäkin ootin koulun loppumista, mutta oon vaan ahdistunut päivä päivältä enemmän. ja kirjotuksiin ja pääsykokeisiinkaan en oo lukenut, päivät kuluu just nimenomaan nukkumiseen tai johonkin muuhun yhtä turhaan (en enää ees saa luettua romaaneja kun sekin tuntuu liian raskaalta….). ja joo, mäkin tiedän että oon hakemassa mitä luultavimmin oikeeseen paikkaan, mutta siltikään ei oo motivaatiota lukea.

      mäkin oon välillä sortunut tohon yltiöpositiivisuuteen, mutta nyt pari viime viikkoa on mennyt sellasessa vähän unenomasessa tilassa, että en oo tavallaan missään sosiaalisissa tilanteissa kokonaan läsnä vaan piiloudun sellasen vienon hymyn ja lasittuneen katseen taakse ja yritän olla näyttämättä, että oon räjähtämäisilläni… äidille oon kyllä itkenytkin, mutta se ei oikeen jaksa katella tätä mun makoilua ja tekemättömyyttä niin se on alkanut vähän kiristää tunnelmaa kotonakin……

      mutta siis kiitos, tuntuu niin helpottavalta kuulla, että joku muu käy ihan samoja juttuja läpi just nyt! hirveästi tsemppiä ja haleja myös sulle, eiköhän kaikki selviä kuitenkin! :-* ♥

      Delete
  21. Anonymous1:48 pm

    Tiedän tuon tunteen, se iskee tämän tästä, heitän pääsykoekirjat seinään ja päätän olevani luuseri, syntynyt epäonnistumaan kaikessa mihin ryhdyn. mutta sitten tulee niitäkin päiviä kun vaan hymyilyttää kaikki ja kuljeskelen hangon keksinä ympäri katuja ja muistan, että vaikka olisinkin vähän luuseri, olen ainakin onnellinen sellainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. mä en valitettavasti pysty just nyt kutsumaan itseäni edes onnelliseksi luuseriksi. oon ahdistunut luuseri, ja se jos mikä tuntuu pahalta.

      Delete
  22. Hei et ole luuseri! Itselläni oli tuollainen aivan samanlainen fiilis itseasiassa aivan pieni hetki sitten, mutta nyt mennään jo eteenäpäin. Kuukauden tai parin päästä, tai jopa aikaisemminkin, elämä taas hymyilee :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. no kyllä mä vähän olen, koska en näköjään saa enää yhtään mitään aikaseksi… mutta kiitos, kyllä tämä tästä helpottanee! :-)

      Delete
  23. Voi sua :C Tutuilta fiiliksiltä kuulostaa. Tommoset olot on ihan tyhmiä, mutta niissä on sentään yksi hyvä puoli - aika auttaa :-) Mulla ainakin toiminut tähän asti joka kerta, vaiken oo sitä koskaan uskonutkaan, haha...mutta totta se on, huonojen kausien jälkeen tulee aina hyviä kausia. Puhu sun kavereille tai veljelle tai kelle tahansa ymmärtäväiselle läheiselle, hemmottele ittees ja ennen kaikkea, oo armollinen itelles! Tsemppejä, oot mahtava ihminen <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. tuo on kyllä niin totta, että huonoja aikoja seuraa aina paremmat ajat! uskon että pystyn taas rentoutumaan, kunhan pääsykoetilanne on ohi (vaikken siis nytkään lue siihen, mutta se fakta että ei enää ole "velvollinen" tekemään mitään!) ja sitten toivottavasti alan taas voida paremmin :-)
      voi kiitos ihanista sanoista! :-* ♥

      Delete
  24. Ihanaa että kirjoitat rehellisesti. Siksi tykkäänki lukea sun blogia.

    Paljon voimia ja haleja sulle!! Kaikki järjestyy vielä. :-)
    Täällä kans yksi jota ahdistaa tulevaisuus. Toisaalta odotan vapaata vuotta innolla, toisaalta taas kauhulla. Pääsykokeisiinki lukeminen on aika toivotonta. Oon yrittäny kuukauden lukea samaa kirjaa ja vielä olis kolme jäljellä.... Pointtina tässä taisi olla että et ole yksin. :-)

    Älä ota paineita postailusta. Kirjoita sitten kun siltä tuntuu. Me ootetaan sua täällä! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos ihanasta kommentista muru! :-*
      on oikeasti tosi helpottavaa kuulla, että muut painivat varsin samanlaisten ongelmien kanssa. ja joo, itse lopetin pääsykokeisiin lukemisen luettuani kummatkin kirjat kertaalleen tossa muutama viikko sitten… ois ollut hyvin aikaa lukea ne vaikka vielä kaks kertaa, mut en vaan oo saanut itseäni lukemaan…

      Delete
  25. Minä itse olen 24 vuotta vanha, opiskelen toista ammattitutkintoa lukion jälkeen (ja pidin kaksi välivuotta heti lukion jälkeen, kun en päässyt yliopistoon opiskelemaan), enkä edelleenkään tiedä mikä musta tulee isona, vaikka luojan kiitos tää nykyinen tutkinto on sentään jo ihan semi-ok ja kiinnostava :D Oon kokenut tulevaisuuden ajattelun ihan hirveän ahdistavana ja se onkin saanut mut kokemaan kaikki maailman negatiiviset tunnetilat, paniikkikohtauksista alkaen. Lohduttavaa kyllä, masennuksen, paniikkikohtaukset ja ahdistuksen saa selätettyä. Ja vielä lohduttavampaa on, ettei siihen selättämiseen tarvitse korkeakoulututkintoa, opiskelupaikkaa tai minkäänlaista käsitystä siitä, mitä elämällään tekee.
    Elämässä ei ole mikään kiire, maailma pyörii kyllä, vaikka itse ei tekisi mitään. 19-vuotias on vielä todella nuori, 24-vuotiaskin on vielä ihan älyttömän nuori, ei tämän ikäisenä vielä tarvitsekaan päättää, missä aikoo olla kymmenen vuoden kuluttua. Ja onhan se nyt oikeastikin tosi absurdi ajatus, että pitäisi tietää ja päättää koko loppuelämästään yhdessä hetkessä.

    Minä suosittelen joogaa, meditaatiota ja positiivisia ajatuksia (noiden kolmen kombo on oikeesti voittamaton!), asiat selviää kyllä ja oman mielensä saa muutettua paremmin voivaksi, kun tahtoa riittää.
    Voimia, halauksia, rakkautta ja aurinkoa! <3

    (oon kirjoittanut tätä kommenttia varmaan tunnin.... tuntuu, että sanat on hölmöjä, töksähteleviä ja väärin ymmärrettävissä, mutta no niin. Oot ihana tyttö ja toivon sulle vilpittömästi kaikkea hyvää!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ihanan rohkaisevasta kommentista! ♥ ei ollut ollenkaan hölmöjä, töksähteleviä tai väärin ymmärrettäviä sanoja, vaan ihania :-) musta on niin superkivaa että ootte tulleet kertomaan omia kokemuksianne, koska se on saanut huomaamaan, että en todellakaan oo yksin näiden ajatusten kanssa!

      tosiaan, oot ihan oikeassa että 19-vuotias on todella nuori eikä vielä tarvitsekaan olla mitään tarkkaa tulevaisuudensuunnitelmaa. mulla tosiaan se ongelma ei ees oo se, etten tietäisi mihin haluan, koska sen tiedän, mutta en tiedä mihin käyttäisin tulevan vuoden. näköjään kotona makaaminen ei ainakaan ole vaihtoehto, koska muutun heti näin ahdistuneeksi kuin nyt. mutta eiköhän kaikki kuitenkin selviä parhain päin, meille molemmille! :-)

      Delete