NaNoWriMo 2013

nanowinner2013

Minä selvisin. Minä tein sen. Pilasin ehkä fiilikseni kirjoittamiseen ainakin hetkeksi, mutta silti. Nyt olen niin ylpeä itsestäni, että en vaan voi lopettaa hymyilemistä! Onneksi päätin yrittää sittenkin, vaikka kolme päivää sitten multa puuttui vielä 15K ja tänään jouduin kirjoittamaan niistä 7K, eli nyt sattuu  sormiin ihan vähän vain.

Lisäksi olen kuitenkin marraskuun aikana esimerkiksi lukenut viisi kirjaa (kuudes meneillään), käynyt koulua, selvinnyt koeviikosta (suht) kunnialla, kirjoittanut äidinkielen esseeprelissä mitä lukeminen merkitsee minulle (siis voiko pliis tulla toi sama aihe sitten oikeisiinkin ylppäreihin??? Mulla oli niin kivaa kun rakensin elämäni ajanjaksoisi lukemieni kirjojen perusteella jajaja!!! Toivottavasti taiteelliset vapauteni eivät menneet yli. Kyllä minä sitten käsittelin vähän käsitetasollakin aihetta, kun niinhän sitä pitäisi aina pyrkiä tekemään), uhrannut viikoittain torstait kaksille kuorotreeneille, istunut ylimääräisissä kuorotreeneissä, esiintynyt kuorokeikoilla ja käynyt juhlimassa jokaisena viikonloppuna.
Niin sitä vain pystyy halutessaan repeämään joka suuntaan, se on nyt todistettu.

Nyt pistän jonkin leffan pyörimään ja yritän mennä tänään aikaisin nukkumaan, koska olen kipeä (buu) ja huomenna on Kamiksen lähtökonsertti, enkä jaksaisi millään liikutella vain huulia, kun multa ei oo tullut tänään oikeastaan ollenkaan ääntä.

Niin ja tässä vielä kirjani kansi. Kyllästyin aiheeseeni kun marraskuuta oli mennyt ehkä viikko, joten ei tuosta mitään mestariteosta tullut. Ja se jäi aivan kesken, koska leiriä olisi ollut vielä kolme päivää jäljellä. Ehkä jatkan sen joskus loppuun, mutta luultavasti en kun ei tämä aihe ehkä ollut ihan minua varten.

nanonkansi

▲ ▴ ▲ ▴ ▲

1467359_541677192590804_1528677703_n
 #SELFIE 

(vitsit näyttää hassulta kun kaksi samaa naamaa tuijottaa tässä etusivulla nyt vierekkäin)

Tänään on ollut vaihteeksi jotenkin aika ihana päivä ja siihen on tasan yksi syy: aurinko. Ja ehkä myös se että kuura oli jäänyt nurmikkoon valkoisiksi kiteiksi ja aurigonvalo heijastui niistä niin kauniisti. Niin ja se että Merihakaa ja Hakaniemeä yhdistävällä sillalla pieni lumikerros narskui kenkieni alla vaikka kello oli varttia yli kaksi.
Ja oikeastaan syitä on vielä kaksi lisää koska kävin tänään viimeisellä koululiikuntatunnilla ikinä (!!!) ja ruotsin koe taisi mennä ihan kivasti.

Huominen äidinkielen esseepreliminääri hieman latistaa tunnelmaa koska en hitto halua. Saanko jättää pilkuttamatta, jakaa esseeni roomalaisilla numeroilla kappaleisiin ja unohtaa että jokaisessa lauseessa on oltava verbi ja että ei saa kirjoittaa ohi aiheen. Ja että edellisen lauseen olisi kuulunut loppua kysymysmerkkiin eikä pisteeseen, onhan se sentään kysymys.
Ihan vain kapinoidakseni typerää järjestelmää vastaan koska ei minulla ole oikeasti ongelmia asiallisemmankaan tekstin kirjoittamisessa mutta eihän se kerro niistä oikeista taidoista mitään. Onneksi äiti lohdutti sanomalla että luettuaan viime vuonna esseeni Tuntemattoman sotilaan naiskuvista se tajusi että osaan tehdä niinkin puuduttavasta aiheesta taidetta. Se oli kaunein kehu ikinä, onhan äiti kuitenkin yksi eniten arvostamistani kirjoittajista.
En tiedä tavoittelisinko huomenna kuuttakymmentä vai kymmentä pistettä. Luultavasti olen niin pelkuri että kuuttakymmentä. En nimittäin ehkä kestäisi lempiopettajani pettymystä jos en ottaisi tätä nyt vakavasti.

Niin ja NaNo laahaa vielä pahemmin jäljessä. Sunnuntaihin asti olisi aikaa mutta en ehkä jaksa kun se on niin kamalaa tekstiä muutenkin. Tai sitten päätän vain ylittää itseni ja raivotan sen 50K täyteen.

pahaa // hyvää

666

en jaksa tuottaa enää yhtään järkevää lausetta
joten
tässä lista:

  • marraskuu on kamalampi kuin ikinä
  • hymyily on aina vain vaikeampaa
  • maanantaina jaksoin sentään hymyillä koska piti hymyillä sulle
  • NaNo laahaa koko ajan muutaman tonnin jäljessä (ja ne 26361 kirjoittamaani sanaa ovat kamalimpia ikinä)
  • YTL murskasi unelmani; kirjoitan keväällä viisi ainetta ja sitten pääsen ilmaiseksi Pariisin jos onnistun
  • koeviikko tulee enkä halua äidinkielen esseepreliin kun en mä kai osaa enää edes kirjoittaa
  • en oo postannut koska en oo halunnut tehdä tästä valitusblogia
  • enkä ehkä siksikään koska en oo halunnut käsitellä näitä asioita
  • en nuku enää kuin päivisin, iltaisin ja aamuisin = en öisin

mutta sitten toisaalta on kaunista musiikkia, iloista musiikkia ja surullista musiikkia ja lämpimiä villapaitoja ja aamukahvi vaikka tuntuisi miltä. ja vaikka yksi ajattelisi vain itseään ja tekisi jotain mitä en hyväksy niin toisen kanssa menee aina hyvin ja kolmas saa mut hymyilemään päivästä toiseen vaikkei hymyilyttäisikään.

artsy, that's my middle name

Untitled

 kävelyretki taiskilla koska ärsyttää #fromwhereimwalking 

Untitled

 en osaa enää herätä kouluun #huomenta (klo 13:10) 

Untitled

 tbh i hate november #talviunille #jooko 

ps. pretty girls with a messy bun and baggy shirts look hot as fuck but 
 when i do it it’s like i’ve been doing drugs for 5 days straight 


ja kun sä katsot mua taas käytävällä silmiin,
lupaan ehkä hymyillä,
vaikka päivän pituus onkin vain:
kahdeksan tuntia ja yhdeksän minuuttia.

ja kaiken pitäisi olla taas niin kaunista,
mutta en jaksa jaksa jaksa
y r i t t ä ä
aina vaan.

ja mulla on aamuisin niin kylmä
sekä ennen suihkua että sen jälkeen,
mutta siellä on ihan hyvä.

eikä missään ole taas mitään järkeä,
mutta ehkä huomenna saan juoda viiniä pullonsuusta,
tartuttaa sormiini tupakan tuoksun,
ihan vain unohtaakseni kaiken.
ehkä, jos jaksan.


 ps. tässä nyt ei ainakaan ollut mitään järkeä. älkää tulkitko sen syvällisemmin. 

hey it's me

heyitsme

Pitäisi saada marraskuun musiikkipostaus julkaistua, mutten yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä niitä kuvia. Ehkä ensi viikonloppuna. NaNo sujui vielä eilen, mutta tänään en ole saanut kirjoitettua yhtään sanaa. Niin ja ihan vain vinkkinä itselleni: voisin lopettaa humalassa kirjoittamisen, ettei tarvitsisi pyyhkiä seuraavana aamuna yli tuhatta sanaa pois. Olin tallentanut sunnuntaina 6:03 NaNo-tiedoston, jonka kaksi viimeistä lausetta olivat nämä:

”Mä en millään jaksaisi nyt suunnitella mitään ja laskea niitä sanamääriä mukaan. Se tarkoitti sitä, että kuorolla oli tavallaan tarpeeksi rahaa kaikkeen sen enempää selvitettävänä.”

Anteeksi mitä?! :-D Selvästi sanamäärien ajatteleminen, kuoron vuosijuhlista kotiutuminen ja huolestuttava rahatilanteeni tuntuivat sopivilta tunkea kahteen lauseeseen, jotka eivät liity tarinaan mitenkään.

Mitähän muuta. Tuo kamala sää latistaa mielialaani aina vain alemmas ja kouluakin oon käynyt taas aika laskasti (voi miten yllättävää), mutta en kai vielä ole lentänyt yhdeltäkään kurssilta. Ainakaan toivottavasti, koska muuten alkaa olla vähän ongelmia lakin kanssa…
   Pitäisi ostaa muutama kynttilä ja alkaa juoda glögiä niin ehkä tää tästä helpottaisi taas. Mutta nyt yritän saada nostettua sanamäärän 7724:stä 8333:een.

Lisäsin muuten lempiblogit tuonne sivupalkkiin, kun muillakin on ollut nyt tällaista lempiblogien listailua ilmassa!