snap out of it

Untitled

Arctic Monkeys - Snap Out of It

Olen väsähtänyt arkeen, suorittamiseen ja vaatimuksiin. Siihen ettei mikään riitä niin en jaksa yrittääkään. Väsähtänyt vähän kaikkeen, kaikkiin. Hymyilen, nauran, puhun ja olen sosiaalinen mutta ajattelen vain kuole kuole kuole jooko jos et huomaa.

Olen väsähtänyt teennäisyyteen ja unettomiin öihin. Siihen kun kahvi maistuu nykyään aamusta toiseen liian kitkerältä ja välillä haluaisin vain huutaa ruuhkabussissa kaikille että antakaa mun istua rauhassa.

Olen väsähtänyt siihen ettei abivuosi olekaan sitä ihanaa aikaa kun kaikki vain sujuu ja me juhlitaan illasta toiseen hymyillen, yhdessä. Luulinhan vielä kaksi vuotta sitten etten halua ikinä pois Sibiksestä. Nyt haluan. Haluan haluan haluan. Haluan sittenkin turhan välivuoden, huudot että en tee mitään elämälläni ja epäonnistumisen suvun silmissä. Sen tosin saavutan jo ylioppilastodistuksellani koska "meidän Mariahan on se joka kirjoittaa sitten niitä älliä".

Ja tämän luettuani olen väsähtänyt väsähtämiseeni. Kaikki on oikeasti ihan hyvin (ainakin siksi koska en jaksa kysymyksiä kun te luette tän ja kysytte mitä mitä mitä). Onneksi on Arctic Monkeysin uusi levy, päiväkirja ja mahdollisuus perua kaikki ohjelma tältä päivältä. Tai ei olisi mutta peruinpas kuitenkin. Enkä varmasti lue uskontoa.
Ja kyllä, otsikko on itseironiaa.

16 comments:

  1. Anonymous4:53 pm

    mä niin jotenkin ymärrän, miltä susta tuntuu! niin samat fiilikset kun ylppärit menee päin helvettiä, multa odotetaan huippuarvosanoja, en jaksa enää lukea kirjaintakaan enkä oo ees vielä hirveesti lukenutkaan (mantsaa). ja jotenkin just arki on niin puuduttavaa nyt. oispa kirjotukset jo ohi. haluun vaan nukkua ja olla ilman syyllisyyttä lukemattomuudesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kyllä!! eniten ehkä just nyt ärsyttää se et multa taitaa mennä koko syksy (lempivuodenaikani) tällaiseen typerään väsähdykseen ylppäreiden ja muun tyhmän takia! :-( hei jaksamista sulle ja tsemppiä hirveesti mantsaan!! :-*

      Delete
  2. Anonymous5:15 pm

    Mulla on ollut vuoden ajan just samat fiilikset! Aloitin yo-kirjoitukset viime syksynä ja siitä stressistä seurasi se, että ahdistuin ja kaikki itketti. Ajattelin, että kevään jälkeen se lakkaa, ja niin lakkasikin - kunnes sain tietää että pääsin yliopistoon opiskelemaan. Tää on ihan täyttä paskaa, pidä todellakin se "turha" välivuosi ja nauti elämästä!! Ihan sama mitä muut ajattelee, on elettävä itseään varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. no kun mä just niin pelkään että mulle käy noin, mutta toisaalta haluaisin aloittaa opiskelun että valmistuisinkin joskus, ettei seuraavat 10 vuotta olisi opiskelijaelämää. ääh en tiedä, katsotaan nyt missä mielentilassa oon keväällä! sillonhan mulla ei ole reaalia kirjotettavana (ellei ussa mene uusintaan, en haluais siitä nimittäin alle C:tä) niin ehkä en oo niin kuollut... kolme kieltä ja äikkä tosin, mutta ehkä en sekoa näin pahasti :-D
      jaksamista sulle! :-* toivottavasti keksit jonkun paremman alan jos nykyinen ei kiinnosta tai kiinnostut tuosta tai jotain!

      Delete
  3. Anonymous6:39 pm

    kirjoitat niin riipaisevan kauniisti ikävistäkin asioista. kadehdin sitä taitoa!
    jaksahan <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos, sinä ihana! ♥
      kyllä tämä tästä. tänään on ollut harvinaisen huono päivä niin teki mieli purkaa se tänne. ja viimeistään 27.9. muutuin taas minuksi. mitä luultavimmin täysin pettyneeksi ja epäonnistuneeksi minuksi, mutta ainakin saan toipumisaikaa kevääseen asti...

      Delete
  4. Mulla on edelleen niiiin täsmälleen samat fiilikset! Multakin ootetaan hyvää ylioppilastodistusta ja ootan kauhulla kevättä. Mutta toisaalta taas niin innolla, koska sitten tää on ohi ja toivottavasti paljon kivempia juttuja, kuten just välivuosi ulkomailla edessä. Pakko vaan koittaa jaksaa vaikka just nyt ei yhtään kiinnostaistkaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. mulla ei onneksi oo keväällä yhtään reaalia (paitsi jos ussa jää alle C:n niin sit meen kyllä uusimaan senkin...), eli tää syksy on sinänsä paljon rankempi mulle. mutta tsemppiä sulle ussaan (eikös se niin ollut että säkin kirjotat nyt sen?), ehkä me selvitään hengissä siitä! :-)

      Delete
  5. Anonymous10:06 pm

    Kirjoitit juuri ne ajatukset, jotka omassa päässäni pyörivät viime syksynä (jolloin oli abi). Voi luoja sitä väsymyksen ja itkun määrää, kun tuntui, ettei mikään riitä itselle eikä muille. Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna mieleen ovat jääneet vain ne hyvät asiat abiudessa, mikä kuulostaa kyllä oudolta, koska juuri nuo yllä kirjoitetut ajatuksesi olivat päälimmäiset fiilisket koko abivuonna. No, kai ne hyvät hetket ovat vaan niin upeita, että kumoavat kaiken ärsyttävän tuosta noin vain.
    Jos voisin jotain abivuodesta muuttaa, niin olisin ollut armollisempi itselleni. Sen ohjeen haluisin antaa kaikille kunnianhimoisille perfektionisti abeille, mutta helpommin sanottu kuin tehty, minkä ymmärrän.

    Joka tapauksessa: jaksamisia ja tsemppiä! ♥Olet hyvä juuri tuollaisena. (Ja minusta paras bloggaaja, koska aitous, kaunis kirjoitustyyli ja kaunis kokonaiskuva, pakko mainita vaikak vähän aiheesta poikkeaakin.)

    Mutta toistanen: abivuoteen mahtuu älyttömästi kaikkea ihanaa (penkkarit ♥), nauti niistä täysillä :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. toivon tosiaan että mullekin jäisi positiivinen kuva abivuodesta! mutta eiköhän, koska uskon esim. penkkareiden ja abigaalan olevan superrr! tää väsähdys tuskin kestää 27.9. pidemmälle (tai no joku jälkiväsymys varmaan vaikuttaa hetkisen, mutta mulla on siinä onneksi pitkä viikonloppu (koeviikolla 0 koetta, heh...) ennen koulun jatkumista, eli ehkä saan palautettua voimani jo sen aikana! ja sitten keväällä varmaan taas ylppäreiden aikaan vastaavaa väsähtämistä ilmassa, mutta siihen väliin mahtuu varmasti kivaa abeilua! ja kyllähän tässä on jo kivoja kokemuksia takanakin, nimittäin abitelttailu ja nahkiaiset :-)

      voi kiitos! ♥ sun kommentti oli nyt juuri jotain sellaista mitä kaipasin. ja iiks mitä ihania kehuja, oi! juuri tuollaisia asioita arvostan lempiblogeissani, eli ihana kuulla niiden sopivan minuunkin!! :-)

      Delete
  6. Anonymous10:28 pm

    Samaistun, ja lisäksi tuntuu että ystäviäkin ärsyttää kun kokoajan olen murhemielellä ja valitan ja ahistun mutta en voi oikeasti mitään. Kotona makaan sängyllä ja itken ja odotan että tulee yö että tulisi taas aamu että olisi taas yö ja aamu ja päiviä jokakerta vähemmän. Mä tiedän että mä vaadin itseltäni ihan liikaa ja samalla en tee asialle mitään. Osa aivoista huutaa laiskasaamatonsurkeaepäonnistuja ja fyysinen osa o. Täysin turtunut tähän huutoon ja haluaa vain nukahtaa ja herätä lakitus aamuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. musta tuntuu että mulla on ollut aika vakuuttava rooli päällä ja tää on jäänyt monilta vähän huomaamattakin. joo oon mä valittanut väsymystä mut se nyt on uniongelmaiselle ihan normaalia.
      mulla on lievimpinä samoja ajatuksia kuin sulla, mutta ei tosiaan mitään noin radikaalia. siis jaksamista ja tsemppiä ihan hirveesti sulle!! :-* kohta ylppärit on syksyltä ohi ja pääset rentoutumaan :-)

      Delete
  7. Ihana Maria. Täällä toinen totaaliväsähtänyt jo ilman ylppäreitäkin. Jaksamista, kyl teitsi pärjää !

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos ♥♥ ja hei samoin, koska tavallinen arki on sitä kaikkein raskainta yleensä!!

      Delete