DR. MARTENS

drmartensit

Keksin ihan tarpeeksi monta hyvää syytä tälle postaukselle:

Koska joululahjojen miettiminen ei ole koskaan liian aikaista.
Koska haluan.
Koska en osaa päättää.
Koska pelkään kyllästyväni kiiltonahkaisiin vaikka ne nyt näyttääkin niin kooleilta.
Koska en saa unta.

Ja ennen kaikkea koska en kirjoittanutkaan tänään kirjallisuusesseetä (kapina, uupumus ja ihan sama jos kurssinumero ei olekaan 10 kuten kaikissa paitsi yhdessä äikän kurssissani lukiossa) ja siksi on ollut aikaa tuhlattavana tällaiseen. Ja aitoon nauruun, kiitos 2 Broke Girls. Uusi sarjaihastus.

ohi on.

IMG_8466IMG_5377IMG_5376IMG_5378

Olen helpottunut, vaikka en ehkä saisikaan olla. Ei se mitään tiedon riemuvoittoa ollut, mutta onpahan ohi. Mutta nyt YO olkoon vaiettu asia täällä. En jaksa miettiä, pelätä, ajatella tuomiotani. Musertavahan se on joka tapauksessa ‒ se on ollut selvää jo varsin kauan.
Itseinho. Vaikka en myöntänytkään sitä teille kellekään niin se on päällimmäisin tunteeni nyt kun itken Paulan ja Miran Molemmille Puolille ja tungen oppikirjani vaatekaapin perälle.

Nyt pitäisi hoitaa enää yksi typerä kirjallisuusessee maanantaiksi ja sitten olen vapaa tästä jaksosta elämässäni. En tiedä seuraavan paremmuudesta, mutta ainakin voin tuudittautua takaisin tekemättömyyteeni tuntematta enää jatkuvaa syyllisyyttä.

Ensi viikolla Porvooseen etsimään niin pitkä aika sitten kadotettua kamisrakkauttani. Sitten enää viikko koulua ennen Berliiniä. Ihan pian, pian, pian. Kauniita päiviä ja pitkiä tupakansavuisia öitä. Sitä minä odotan. Hämärtyvää todellisuudentajua ja sitä kun hymyileminen ei enää tunnu vaikealta.

Nyt Juhani Aho, inspiroithan minut kirjoittamaan.

#yotuska

Aloitin sen tänään. Olen lukenut ja lukenut ja lukenut. Alleviivannut koska ei ole aikaa tehdä muistiinpanoja. Itkenyt kun mikään ei jää päähän ja aivot tuntuu menevän vain pahemmin solmuun. Mulla on ikävä sitä kun vain nauroin ja ajattelin lukevani sitten viimeisen viikon. Olisinkin tehnyt sen koska kaksi päivää ei ole riittävä aika, se on nyt todistettu. Huomenna vielä lisää aivojen tappoa ja sitten menen toteamaan etten osaa mitään. Paitsi jos tärpit käyvät toteen, sitten osaan ehkä jotain.

Ei olisi oikein varaa joutua uusimaan keväällä uskontoakin kun englanti menee joka tapauksessa korotettavaksi. Sitten kirjoittaisin kaikki viisi ainetta keväällä. Ei kuulosta järkevältä.

Untitled

 #syksy #fromwhereistand 

9939471314_d0951eb7d3_b

 nyt lähtee loppukiri, koska 2 päivää aikaa 
 enkä oo vieläkään alottanu lukemista 
 #JEE #epätoivo #yotuska 

Untitled

 pakko päästä ulos #aivoträjähtää #enoovarmaanoppinumitään 
 #nyyhkis 

Onneksi on enää huominen ja sitten se itse kidutuskoe. Sen jälkeen asialle ei voi enää tehdä mitään ennen kevättä eli
v a p a u s.

Ja eikö ole ihan mahtavaa että ette joudu kuuntelemaan YO-vinkunaani enää! Tai no, ehkä vingun perjantain jälkeiset tuntemukseni tänne vielä ja mahdollisesti kerron lopulliset tulokset ‒ jos kehtaan. Mitä luultavimmin en.

hiushistoria 2009 ‒ 2013

Hui kamala. Ajattelin nolata itseni täysin silmissänne esittelemällä hiushistoriani. Tässä näkyy kyllä hyvin myös tyylikausieni vaihtelut. Niin ja onhan näistäkin kuvista varsin monet tuolla blogihistoriassa (joka on muuten täysin sekaisin tämän ulkoasun uudistelun takia...), mutta jotenkin näiden yhteen kokoaminen on vielä nolostuttavampaa.

2009

vaaleethiukset

Lähtotilanteena baby-minä 23.9.2009 (oikeanpuoleinen kuva) eli siis tarkalleen neljä vuotta sitten. Tuo vaalea on oma värini ‒ tai ainakin oli silloin. Nykyään tyvikasvuni näyttää nimittäin paljon harmaammalta kuin tuo kaunis auringon raidoittama vaalea. Olen näissä kuvissa siis kahdeksannella luokalla. Vielä syksyllä pukeudun todella tavallisesti. Ainakin Adidaksen pinkki verkkaritakki oli yksi lempivaatteistani, hahah :-D

2010

mustathiukset

Helmikuussa päätin repäistä ja värjäsin hiukseni salaa mustiksi. Fiksua, tiedän. Äiti ei siis olisi antanut edes raidoittaa hiuksiani kylmemmällä vaalealla, joten arvaatte ehkä tän järkyttäneen sitä aika paljon. Näytin kyllä niin kamalan kuolleelta mustilla hiuksilla (kokeilin siis ihan mustamustaa ja sitten sinimustaa) kun ihoni on niin vaalea. Ja paljonko sitä silmämeikkiäkin on pitänyt olla... :-D Voitte ehkä itsekin päätellä, että tällöin jokainen vaatteeni oli musta, valkoinen tai harmaa. Niin...

oranssinpunaisethiukset

Heinäkuussa viisastuin ja siirryin värinpoistojen avulla oranssinpunaiseen. Silloin lähti myös pituutta ihan hirveästi ja maailmani meinasi kaatua sen takia. Pyysin siis toista tätiäni vähän tasoittelemaan värinpoistoissa kuolleita latvojani, mutta se vähän innostui. Taisin myös meikata tällöin vähän hillitymmin, jee hyvä minä! Myös pukeutumistyyli alkoi muuttua vähän kivempaan suuntaan. En tainnut edelleenkään käyttää hirveästi värejä, mutta edes jotain.

kirkkaanpunaisethiukset

Elokuussa siirryin sitten kirkkaanpunaiseen ja kyllähän tuo näytti ihan superhyvältä! Aloin kuitenkin näköjään meikata taas enemmän... :-D Ei mulla onneksi kai joka päivä ollut ihan tuollaista sotamaalausta kuin vasemmassa yläkulmassa. Tältä ajalta mulla taitaa jopa olla muutama vaate vieläkin käytössä! Eli tyyli alkoi kehittyä kohti nykyisyyttä, vaikka hyvin kaukana siitä vielä oltiinkin...

punaruskeethiukset

Joulukuussa punainen alkoi vähitellen kyllästyttää, joten värjäsin siihen päälle ruskeaa. En muista teinkö värinpoiston, mutta lopputulos oli kyllä todella punaruskea. Tää väri on kai edelleen Markuksen ikuisuuslemppari mun hiusväreistä, kun se jaksaa välillä edelleen puhua tästä :-D Tyylissä ei tapahtunut suurempaa muutosta, mutta ostin aika paljon vaatteita tämän syksyn ja talven aikana.

2011

tummanruskeethiukset

En kuitenkaan viihtynyt kovin kauan punaruskeissa hiuksissa, joten värjäsin kylmällä ja mustaan/siniseen taittavalla ruskealla pari päivää ennen vuoden vaihtumista. Tammikuussa 2011 leikkasin ensimmäistä kertaa otsatukan sitten lapsuusaikojen. Viihdyin siinä jonkin aikaa, mutta maaliskuulta löytyy jo kuvia, joissa olen vetänyt otsahiukset sivuun. Tältä ajalta mulla on oikeasti jo aika moniakin vaatteita kaapissa! Eli tyyli meni varmaan parempaan suuntaan.

välivaihe

Nämä kaikki kolme kuvaa kuuluu tavallaan samaan kategoriaan kuin edellisen kollaasin viimeinen. Päätin maaliskuussa haluavani vaaleat hiukset. Lopetin siis värjäämisen ja kestin kamalaa tyvikasvua pari kuukautta. Tyyli meni vähän hassuun suuntaan, mutta ei mitään järkyttävää silti. Innostuin pipoista, ruutupaidoista, vanseista yms. enemmän kuin koskaan. Ja hankin myös ensimmäisen dekkini, joka jäi lopulta aika vähälle käytölle. Eli yritin ehkä olla katu-uskottava skedemuidu...... :-D

raidotettuvaalea

Huhtikuun puolessavälissä kävin raidoittamassa hiukseni kampaajalla. Olin supertyytyväinen, mutta tarkoituksena oli jatkaa vaalentamista kotona. Odottelin kuitenkin kiltisti kampaajan määräämän ajan ennen kuin koskin yhteenkään väripurkkiin. Tyylin kulmakiviä tais olla Cheap Monday ja ruutupaidat, edelleen.

vaaleelakkakypärä

Kevät meni vuoroin tummemmin, vuoroin vaaleammin hiuksin. Ja lakkakypäräkin teki paluun. Mutta siis tosiaan aluksi värjäilin vähän tummemmaksi tuota tukkaa saadakseni sen raidoituksen pois ja koko pään suht saman sävyiseksi. Tyyli jatkoi samanlaisena. Kapinoin jopa peruskoulun päättäjäisissä tyttömäisyyttä vastaan pukemalla hameen kanssa vansit kun en löytänyt mitään kivoja baltsuja tms.

kesa2011keltasethiukset

Kesä meni keltaisilla hiuksilla. Näissä ehkä muokkaukset korostaa keltaisuutta entisestään, mutta kyllä ne oikeastikin oli varsin keltaiset. Tyylin näköjään kiteyttää tuo yksi raitapaita, joka on selvästi ollut päällä koko ajan... :-D Mutta siis aika samanlaista skedemuiduilua tuo kesäkin oli.

ruskeethiukset

Elokuussa värjäsin ruskeiksi keltaisuuden alkaessa kyllästyttää. Halusin ehkä myös uuden identiteetin mennessäni lukioon. Tai jotenkin pelkäsin tuon keltaisen tukan määrittävän mut ihmisenä :-D Voi pieni ja epävarma minä... Tyyli oli tuollaista ruutupaitaisaa yms. edelleen. Mutta yhtä asiaa mulla on kyllä ikävä tän aikaisesta ulkonäöstä, noita jalkoja nimittäin!! Miksi mulla ei oo enää yhtään itsekuria...

punaruskeejaruskee

Syyskuussa hiuksista tuli tuollaiset supertummat ja liilanpunertavat epäonnistuneen värjäyksen tuloksena. Onneksi lokakuussa ne oli jo haalistuneet tuollaisiksi kuin oikeassa alakulmassa. Tyyli kehittyi New Yorkin jälkeen kivemmaksi, koska siellä oli niin hyvät shoppailumahdollisuudet... :-D

ginger1

Marraskuussa löysin itseni. Tämä on siis sama värisävy, jota mulla on nytkin päässä. Myös tyyli muuttui kivemmaksi: omistan edelleen jokaisen kuvissa näkyvän vaatteen. Häiritsee vaan niin paljon nuo alarajaukset silmissä, kun nykyään en käytä edes ripsiväriä alaripsissä. Oon niiiin oudon näköinen! :-D

2012

oranssi

Tammikuussa toteutin unelmani ja värjäsin kirkkaanoransseiksi. Haaveilen näistä/vähän erisävyisistä taas, mutta yritän olla sortumatta. Tyylikehitys oli tasaisen varmaa, vaikka pukeuduinkin aika tylsästi vielä melkein koko 2012 vuoden.

ginger2

Kesäksi värjäsin takaisin tutun gingerin (tuo pystykuva on varsin voimakkaasti muokattu...), koska en olisi jaksanut pitää sitä kirkasta oranssia yllä taistellessani aurinkoa vastaan. Tämä kun puolestaan haalistuu kivasti.

ruskeeginger

Kesällä ja syksyllä kokeilin uusia sävyjä, jotka reagoivat vähän hassusti hiuksissani. Nämä kaikki kolme kuvaa on kolmen eri värjäyskerran tuloksia, kun pää meni ihan liian tummaksi. Nää kuitenkin haalistui kaikki parissa viikossa suht normaaleiksi.

ginger3

Loppusyksy (tuo pystykuva on kyllä kesältä, en tiiä miten se eksyi tähän) ja talvi olivat hyvää hiusaikaa. Eikä tyylissäkään ollut mitään vikaa! Käytin paljon sukkahousuja, polvisukkia ja neuleita. Vitsit miten ikävä tulikaan keskijakausta näitä katsellessa! No ei tässä varmaan enää hirveän pitkään tarvitse kasvatella...

2013

gingerjaotsis

Alkuvuosi meni kivoilla hiuksilla (pystykuva), mutta maaliskuussa tein typerästi ja leikkasin tasaotsiksen. Blahh, tätä on kyllä tullut kaduttua niiiiin paljon! Tyyli oli aika minua. Tai siis nykyistä minua. Ja tästä eteenpäin se on ollut sitä oikeastaan koko ajan.

otsiksenkasvatteluu

Otsiksen kasvattelua..... Jouduin kääntämään jakauksen pyörteeseeni nähden väärälle puolelle ja se aiheutti paljon ongelmia. Koko kesä meni tässä projektissa ja vielä pari viikkoa sitten jakauskin oli vielä väärällä puolella.

nykyisyys

Nykyisyys! Väri on pysynyt täsmälleen samana kohta vuoden, melkein samana yli vuoden. Ja jakaus on tosiaan vihdoin oikealla puolella, mutta edelleen odotan mahdollisuutta palata keskijakaukseen tai ainakin johonkin sen tapaiseen.

Juuh että sellaista! Ihmettelen välillä, että mulla on vielä hiukset päässä kaiken tän värjäilyn jäljiltä... Aloitin aika myöhään, mutta oon ottanut kiinni värjäilemällä iloisesti vaaleasta tummaan ja takaisin vaaleaan silloin kun huvittaa.

tänään: uskonnon lukupiiri

IMG_2755_1

Niin. Nyt suuntaan Veekun ja Suvin kanssa lukemaan uskontoa tuonne melkein naapuriin. Tarkoituksena lukea iltaan asti. Ehkä en kuole/nukahda/revi kirjoja turhautuessani. Ehkä.

Ps. Tänään bussissa viereeni istui niin kuuma poika että unohdin hetkellisesti uupumukseni. Ja se luki olkani yli Into the Wildiä niin että hidastin vähän tahtia varmistaakseni että sekin ehtii lukea. Selvää poikaystävämateriaalia. Ja se vielä hymyili mulle ja sanoi ole hyvä jäädessäni pois vaikka olin silmämeikittä ja muutenkin... niin noh, minä.

snap out of it

Untitled

Arctic Monkeys - Snap Out of It

Olen väsähtänyt arkeen, suorittamiseen ja vaatimuksiin. Siihen ettei mikään riitä niin en jaksa yrittääkään. Väsähtänyt vähän kaikkeen, kaikkiin. Hymyilen, nauran, puhun ja olen sosiaalinen mutta ajattelen vain kuole kuole kuole jooko jos et huomaa.

Olen väsähtänyt teennäisyyteen ja unettomiin öihin. Siihen kun kahvi maistuu nykyään aamusta toiseen liian kitkerältä ja välillä haluaisin vain huutaa ruuhkabussissa kaikille että antakaa mun istua rauhassa.

Olen väsähtänyt siihen ettei abivuosi olekaan sitä ihanaa aikaa kun kaikki vain sujuu ja me juhlitaan illasta toiseen hymyillen, yhdessä. Luulinhan vielä kaksi vuotta sitten etten halua ikinä pois Sibiksestä. Nyt haluan. Haluan haluan haluan. Haluan sittenkin turhan välivuoden, huudot että en tee mitään elämälläni ja epäonnistumisen suvun silmissä. Sen tosin saavutan jo ylioppilastodistuksellani koska "meidän Mariahan on se joka kirjoittaa sitten niitä älliä".

Ja tämän luettuani olen väsähtänyt väsähtämiseeni. Kaikki on oikeasti ihan hyvin (ainakin siksi koska en jaksa kysymyksiä kun te luette tän ja kysytte mitä mitä mitä). Onneksi on Arctic Monkeysin uusi levy, päiväkirja ja mahdollisuus perua kaikki ohjelma tältä päivältä. Tai ei olisi mutta peruinpas kuitenkin. Enkä varmasti lue uskontoa.
Ja kyllä, otsikko on itseironiaa.

ytl, kiitoksia vain.

IMG_2750_1IMG_2753_1

Kävin tänään masentavalla eväsretkellä englannin kirjallisessa. Huonostihan se meni, kuten kuuntelukin, eli uusintaan keväällä. Joku C sieltä varmaan tulee ja tavoitteena oli tosiaan E. Ehkä keväällä on siedettävämpi koe koska tuo oli mielestäni huomattavasti normaalia vaativampi, ainakin joissain kohdissa.
   En oikeastaan jaksa enää edes olla pettynyt. YTL-viha on taas astetta suurempi mutta niin on varmasti tarkoituskin.

Ps. Smaragdinvihreä kaulahuivi, murretun oranssi samettipaita ja farkkutakki. Syksypukeutuminen, kiitos että olet olemassa. Ja silmämeikittömyys on niin mukavaa että voisin melkein ottaa tavaksi.

remontin tulos

Hui kun täällä näyttää oudolta! Ja hyi, en enää ikinä halua muuttaa yhtään ulkoasujuttua täällä, koska tuo Bloggerin uusi HTML-pohja on ihan mahdoton!! Mulla on oikeasti ihan hyvät perustaidot koodauksesta (kiitos Googlen ja yläasteen ATK-tuntien), mutta eihän tuosta ymmärrä enää mitään. Löysin onneksi jonkun koneelle varmuuskopioksi tallentamani kivikautisen version, jossa fonttina oli vielä Verdana ja muutenkin tuli niin nostalginen olo kun liitin sen tuon hepreakoodin tilalle. Sitä muokkaamalla sain tällaisen lopputuloksen, johon en ehkä oo ihan vielä tyytyväinen, mutta kyllä yleisilme ainakin parani ja raikastui.

Nyt täällä on kyllä kaaos, koska pitää muokkailla vanhat postaukset taas kerran kuntoon. Ulkoasun muuttaminen on aina niin kamala urakka, kun teen kuitenkin postauksiin yleensä sellaisia muutoksia, joita ei pysty suoraan muuttamaan HTML-koodin mukana.

Ja hei vitsi, miksen oo ikinä ennen tajunnut miten kivalta tää laidasta laitaan menevä teksti näyttää!! Selkeyttää niin paljon. Sitäkään en saanut muutettua suoraan koodista (en osaa oikeesti tehdä enää mitään sille, blahh), mutta kai jaksan muokkailla sen yksittäisiin postauksiin siinä muita muutoksia tehdessäni... Eli älkää nyt hetkeen kauheasti selailko vanhoja postauksia, kun täällä ei ole niin hirveän esteettinen tunnelma just nyt. Tää ensimmäinen sivu on nyt kunnossa niin kommentoikaa sen perusteella:
miltä näyttää?

YES/NO: uusi fontti

Untitled

 #artsy 

9763040162_6785ce6d4a_b

 miks oon luullut että valkonen kynsilakka näyttää tyhmältä? 
 #filtterirusketus ... 

Untitled

 #kummipoika #tuli #kylään 

Untitled

 #aurinko #laskee #hyitäältuulee 

Mulla on kylmä ja tekstitaitoni muistuttaa enemmän ajatuksenvirtarunoa kuin asiatekstiä. Ei olisi ehkä kannattanut lukea viimevuotisia tekstitaitojani joissa argumentoin asiallisen kauniisti. Jokaisen perässä on täydet kuusi pistettä, lempiopettajani ylistävä kuvaus minusta kirjoittajana ja konseptien marginaaleihin on piirretty punakynällä vain plussia ja sydämiä ‒ tai lukee siellä joskus myös hyvä.
   Nykyisyys on typeriä kappalejakoja, keskeneräisiä ajatuksia ja epäloogisuutta. En halua menettää sitä ainoaa varmaa L:ääni. Onneksi kevääseen on vielä aikaa. Ehdin palata turvalliseen ja taattuun tyyliini ja unohtaa tämän kaunokirjallisen kapinani hetkeksi. On ihan hyödyllistä muistaa välillä taas pilkuttaa ja tarkistaa että jokaisesta lauseesta löytyy verbi.

Jos
vaikka
yrittäisin
enemmän.

Niin ja pidättekö tästä fonttikokeilusta? Lueskelin vanhoja postauksiani ja tuo Courier New alkoi pidempiä tekstejä lukiessani sattua silmiin. Argumentoikaa puolesta ja vastaan niin ehkä muutan kaikkiin postauksiin tämän Georgian.
   Ikävöin myös päivämääräotsikkoa tuossa otsikkopalkin yläpuolella mutta Bloggerin HTML-koodille on tapahtunut kummia sinä aikana kun en ole kokenut tarvetta muokkailla ulkoasua. En ymmärrä siitä enää mitään vaikka perusjuttujen koodaaminen onnistui ennen ihan kivasti.

 Ps. Eikö mun kummipoika olekin maailman suloisin? 

FRIDAY

IMG_2740_1IMG_2743_1IMG_2738_1
 Villapaita - Monki, Hame - Weekday, Laukku - 2nd hand, 
 Herrainkengät - Vagabond/Nilson shoes 

Tänään on ollut aika hyvä perjantai. En ihan päätynyt koululle kahdeksaksi, mutta kävin kuitenkin kirjoittamassa englanniksi esseen vihasta ja vihaisuudesta. Lässynlässynlää ‒ ja hyviä YO-aiheita odotellessa...
   Olen tuntenut hirveää nostalgiaa yläasteesta tuon yllättävän lakkakypärän myötä. Nyt on nimittäin se vaihe kun tämä otsatukka ei asetu enää mihinkään malliin. Odotan niin paluuta keskijakaukseen, tai ainakin melkein sellaiseen.
   Kävin myös näkemässä Lindaa aluksi Musiikkitalon edustalla ja myöhemmin Alepubissa. Tulipahan sielläkin käytyä ensimmäistä kertaa eikä kyllä ole hirveätä hinkua takaisin, ellei hintatasoa oteta huomioon.

Nyt/kohta n u k k u m a a n että jaksan huomenna lukea vähän uskontoakin.

ja koko elämä räjähtää

Untitled

 #fromwhereistand 

Untitled

 pakkohan tässä on vähän psyykata itteään #enkunyokuuntelu  
 #holyshit #hyvinoonvalmistautunu #naaaaaat 

Untitled

 #100aamuu #sibis #jihuu 

Untitled

 #100aamuu #sibis #tuomiokirkolla 

Olen ollut aika hiljaa täällä kun on harmittanut. Mutta tänään iloitsin harmituksesta huolimatta koska sata aamua lukiota jäljellä, IIKS!! Aika kreisiä. Tai en kyllä tiedä tuleeko musta ylioppilasta ees kun tekee mieli kapinoida YTL:ää vastaan.

Niin. Nyt on niin hirveät paineet englannin kirjallisesta että itkettää. Mä haluan sen E:n eikä kuuntelu mennyt tiistaina ihan odotetusti....... Itketty, naurettu ja ihmetelty on mutta ei kai tässä nyt auta jäädä vatvomaan. Maailman kamalimmat avot ja "mitä mies sanoo seuraavaksi" -osio (mikä olisi parempi kuvaus, ei tullut mieleen mitään ytimekkäämpää) eikä monivalinnatkaan ihan niin riemuvoittoa olleet. Ärsyttää.
   En kyllä usko ihan siihen E:hen yltäväni jos pisterajat ei vähän laske, mutta siinä tapauksessa käyn sitten uusimassa ensi keväänä. En halua tyytyä M:n (pahimassa tapauksessa C:hen, toivottavasti ei) kun tiedän osaavani. Ussa nyt menkööt jotenkin (oon muuten jo neljännessä kirjassa, vitsi oon ylpeä itsestäni!) mutta englannissa haluan pärjätä normaalin tasoni mukaan.

Kohta pitäisi lähteä takaisin koululle kuoroon ja sitten vielä toiseen kuoroon. Siinä välissä pitäisi käydä myös ostamassa kummipojalleni nimiäislahja. Ja joo, yritän ryhdistäytyä täälläkin.

kun mikään ei riitä

Untitled

 enkun yo-essee vihaa mua ja mä vihaan sitä 
 #rankkaa #laiskABI 

Untitled

 uffin 5e-päivät ja fidassa käynti paransivat mun 0h yöunien 
 jälkeistä päivää #materialismionni 

Untitled

 aika noloo käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen koululle 
 palaamista..... #fashionabi XD 

Untitled

 sain luettua niinkin paljon (...) kuin 3 kappaletta  eli 
 35 sivua  #eienempääkiitos #oonvastatokassakirjassa 
 #lukioläskiksi 

Raskaita päiviä kun haluaisin herätyskellon soidessa hautautua vain syvemmälle peiton alle. Raskaita päiviä nollan tunnin yöunien jälkeen. Raskaita päiviä, raskaita aamuja, iltoja ja öitä.
   Eilen olin niin kuollut etten jaksanut jatkaa Veekun synttäreiltä baariin. Ehkä siksi että koti oli kahden minuutin kävelymatkan päässä. Jäin siis joksikin aikaa istuskelemaan käpyläläisten/ala-ikäisten kanssa ennen kuin kaaduin kuolleena sänkyyn kahden maissa.

Huomenna pitää olla yhdeksältä laulamassa messussa eikä huvittaisi vaihteeksi yhtään. Onneksi on uusia vanhoja vaatteita ja uusia kirjoja.

ajatuksia ylioppilaskirjoituksista

IMG_2716_1IMG_2722_1

Välttelyä. Sitä tämä elämä nykyään suurimmaksi osaksi kai on. Huolestuttavinta on ehkä etten edes stressaa tai ahdistu enää. Eikö luovuttaminen ollut se ominaisuus jota vihaan ihmisissä, suorastaan halveksin. Nytkö itse luovutan? Eikä se edes tunnu pahalta. Onhan tässä vielä toki kaksikymmentäneljä päivää uskonnon kirjoituksiin mutten näe sen päivän koittavan kun yhtäkkiä alan lukea. Englannin kuunteluhan on viikon päästä. Enkä ole avannutkaan englannin oppikirjoja.
   Tiedän että tästä on turha valittaa teille. Vaikutan vain typerämmältä kuin ehkä oikeasti olenkaan. Moni varmasti ihmettelee miksen vaan ota kirjaa käteen ja lue. En tiedä itsekään. Ehkä yksi syy on luontainen koulumenestykseni jonka takia en ole koskaan joutunut opiskelemaan oikeasti. Nyt kun kerrankin pitäisi, en osaa edes yrittää.

Niin monta "huomenna minä oikeasti aloitan" -lupausta on nyt sivuutettu etten enää edes viitsi tehdä niitä. Ehkä luen sitten viimeisellä viikolla aamusta iltaan uskontoa ja stressaan kaiken tämän stressaamattomuuden edestä. Tai sitten en. Kyllähän Markuskin sai uskonnosta E:n lukematta ja äitikin vain hiihti ennen kirjoituksia ja kirjoitti silti pelkästään M:iä ja L:iä (silloin ei ollut vielä E:tä). Ehkä jatkan traditiota. Tai sitten olen se poikkeus.

Olisipa jo lokakuu. En olisi koskaan uskonut toivovani lempikuukauteni jäävän välistä mutta nyt haluaisin vain että heräisin kahdeskymmeneskahdeksas syyskuuta ja kaikki olisi ohi.