tiedossa uneton yö

IMG_2593_2
Lewis Watson - Into the Wild

Silloin kun ahdistaa olla olemassa vaikka kaikki on kai ihan hyvin. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää nukkua töiden jälkeen neljän tunnin päiväunet, kuunnella Lewis Watsonia, syödä jäätelöä sängyssä suoraan purkista ja katsoa puoli tuotantokautta New Girliä putkeen.
   En vain osaa päättää millainen ihminen olen. Vaikkei se kai olekaan sellainen päätettävissä oleva asia. Ja nyt alkoi ärsyttää kuvan ankkanaama koska sellainen en ainakaan ole. Ehkä rohtuneet huulet ja nutturasta karkaavat niskakiharat vähän kompensoivat.

Onneksi huomenna Roosa tulee meille katsomaan lentoja syyslomaksi Berliiniin ja illalla mennään ehkä juhlimaan Ellan synttäreitä ja äitikin tulee vihdoin pysyvästi kotiin saaresta ja saattaa samalla pelastaa mut ylioppilaskirjoitusten reputtamiselta.

 (Ps. Mitä on tapahtunut kun maailman konservatiivisin pilkuttaja ja 
 pilkkusäännöt ulkoa opetellut jättää pilkkuja surutta pois?) 

a list of nice sounds:

IMG_2554_1

- kirjan sivujen kääntäminen
- uniset puheäänet
- tulen rätinä
- kun jonkun äänestä voi kuulla hymyn
- näppäimistön naputus
- rankkasade
- yksinäiset askelet autiolla käytävällä
- hallitsematon nauru
- käheät puheäänet
- tuulen havina puissa
- oksan rasahdus
- lintujen laulu neljältä aamuyöllä
- lautalattioiden narahtelu
- sateen ropina peltikattoon
- askelet narskuvan lumen päällä
- laineiden liplatus veneen kylkiä vasten

(ps. voin alkaa jakaa neuvoja kuinka tehdä postauksia joiden kuvitus ja teksti sopii
mahdollisimman huonosti yhteen.)

:-) & >:-(

IMG_2007

 #oonvihdoinlähesterve !! 

IMG_2011

 #kukaan #muu #ei #matkusta #viiskakkosella #tähän #aikaan 
 #buu #tgif #enääviikko 

IMG_2013

 #ootd 

IMG_2027

 tän illan plääni #teetä #lukemista & #kirjeitä 

Viimeisessä kuvassa näkyvä on toteutunut tänä iltana. Niin villiä, ai että. Aamuherätykset vaan alkaa painaa silmäluomia automaattisesti kiinni viimeistään viiden jälkeen iltapäivällä. On suoranainen ihme, että olen vielä pystyssä, vaikken ole nukkunut tänään edes päiväunia.

 tällä viikolla olen iloinnut, että: 

 ulkona on paistanut vaihteeksi aurinko
 pystyttiin hetkellisesti viljelemään idioottihuumoria ruokapöydässä, kaikki kolme
 töissä on ollut suhteellisen helppoja päiviä
 olen taas nähnyt vähän ystäviänikin
 mulla on uusia kirjekavereita!!
● olen saanut nukuttua melkein joka yö edes jotenkin
 paljaat sääreni ovat kastuneet kesäsateessa
● mulla on vihdoin verkkopankkitunnukset (siitä lisää ärsytyksissä)

 tällä viikolla on ärsyttänyt, että: 

 solange perui flow'n
 nordean hirveä pankkivirkailija kohteli mua supertökerösti äidin avainasiakkuudesta huolimatta ja yritti estää verkkopankkitunnuksieni saamisen (mutta aiheutti käytöksellään vain huomautuksen itselleen, hah!)
 en osaa kontrolloida päikkäreideni pituutta (en yksinkertaisesti herää herätyskellooni)
 olen niin laiska kamerani kanssa

 =  hyvää kuuluu nyt kun raivoni nordeaa kohtaan on hieman laantunut

ennen kuin kuolen / olen ajatellut elää

IMG_1961

 mun seinähylly on vihdoin valmis!! #hurraa 

IMG_1968

 #ootd 

IMG_1972

 #oops #i #did #it #again #eioofygystkii 

IMG_1999

 tässä esittelen ensimmäistä iphonekuortani ikinä #monki 

Olen muuttunut kahvi-ihmisestä kahvi & tee -ihmiseksi. Huolestuttavaa, mutta ei kuitenkaan. Minä ja Ville Ahonen kuulostaa nyt todella hyvältä ja uusien kirjojeni tuoksu on huumaava.

Elämäni koostuu ajanjaksoista. Juuri nyt on selvästi meneillään kirjojen ja kirjoittamisen, toivotun yksinäisyyden ja teen ajanjakso. Ja musiikin, mutta se on aina läsnä.
   Huomenna irtaudun kuitenkin peittojen ja tyynyjen keskeltä ihmisten luo. On ollut ikävä onnellista humalaa ja ystäviä, mutta tämä pieni erakoituminen on tehnyt oi niin hyvää. En kuitenkaan voi vielä huomenna kokea kesäöiden onnea kokonaisuudessaan, koska seuraavana aamuna on herättävä töihin. Onneksi voin kuitenkin pyöräillä viininpunaiseksi haalistuneella jopollani Arabiasta kotiin, huojuen. Se korvannee aamuun asti valvomisen.

21/7/2013

IMG_2552_1IMG_2551_1IMG_2541_1
 Farkkutakki - 2nd hand, Neule - Weekday, Kauluspaita - Topshop, 
 Farkkuleggingsit - Dr. Denim/Carlings, Kånken - Retkiaitta, 
 Herrainkengät - Vagabond, Kello - Urban Outfitters 

Tänäänkin on satanut vettä - ei tosin koko aikaa, mutta kuitenkin. En kuitenkaan valita, koska tykkään lukiessani kuunnella sateen ropinaa kattoon. Ja näin kylmemmillä ilmoilla voin pukeutua rakkaisiin syksyvaatteisiini.

Huomenna pitää taas herätä 5:15, joten tänään voisin yrittää mennä aikaisin nukkumaan. Nyt keitän teetä ja luen ja sitten juttelen maman kanssa, kun se tulee vihdoin kotiin! Oon nähnyt sen viimeksi kunnolla 18.6. Siis yli kuukausi sitten. Nähtiinhän me tosin nopeasti Köpiksessä ja sitten ne muutamat tunnit, kun olin Roskildesta palattuani hereillä. On jo vähän ikävä, koska äiti on paras.

O N  M Y  W A L L

IMG_2534_1IMG_2525_1

Seinähyllyni on viimein valmis (paitsi kirjat menee luultavasti pian vaihtoon). Selasin äidin LP-levyjä ja tässä tulos.

Tän päivän tiivistykseksi voisin sanoa litroittain teetä, kirjahyllyn nurkkaan unohtuneiden toissavuotisten joululahjakirjojen lukemista ja Kentin kuuntelemista. Elämä on vähän kadoksissa, mutta en jaksa etsiä sitä kaiken ollessa ihan hyvin näinkin. Tänään on kyllä ollut ensimmäistä päivää terveempi olo, eli ehkä tämän myötä löydän taas tieni ihmisten seuraan.

Klikkasin juuri suomalaisen kirjakaupan ostoskoriin kolmetoista kirjaa. Loppusumma 124,10€. Hyvästi kesätyörahat, mutta nyt on halu omistaa. Käyn kyllä huomenna ostamassa noista kolme akateemisesta, koska mulla on sinne pokkaripassi, jolla saan joka kahdeksannen pokkarin ilmaiseksi ja tähän mennessä leimoja on kertynyt jo viisi.
   En kyllä saisi tilata kirjoja, kun pitäisi keskittyä koulukirjoihin tänä syksynä, mutta ehkä voin irtautua ylppärirumbasta aina hetkeksi lukemalla jotain miellyttävämpää. Tosin en varmaan ikinä aloita sitä ylppäreihin lukemista (olen ihan toivoton koulujuttujeni kanssa nykyään, kun kaikki jää viimeiseen iltaan, jos siihenkään), eli turhaan yritän väittää lukevani muka jotain muuta kuin kirjoja. Onneksi noista kahdeksan on englanniksi, eli luetunymmärtäminen parantunee... Ei mulla tosin ole enää pariin vuoteen ollut ongelmia kirjojen englanniksi lukemisen kanssa, kun ei noissa ole edes niin ihmeellistä termistöä kuin YO-vihoissa välillä.
   (Miksi ahdistan itseäni puhumalla kolmatta postausta peräkkäin ylppäreistä?)

Teidän kommentit viime postaukseen sai mut hymyilemään, ootte ihania! :-*

last 10 days via instagram

IMG_1897

 #minäoonkotona !!!! #jamullaonuusmekko #urbanoutfitters 
 #jooo #nythymyilyttää 

IMG_1900

 lukekaa te vaan ylppäreihin, mä luen mieluummin kirjoja. 
 ja onhan tää englanniks, eli kyllä kai tätäkin 
 voi kutsua ylppäreihin valmistautumiseks... 
 #laiska #kouluonpaskaa #enhaluualottaa #nytonkesäloma ja hei #yolo 

IMG_1906

 #huomenta #miksoonvieläkinkipee 

IMG_1910

 #vähän #aurinkoo & #lukemista ☀ #vieläkinkipeenä 
 #vikatlomapäivät #nyyh 

IMG_1917

 #maailmanpisinkotimatka #nytnukkumaan #väsymys #oihelsinki 

IMG_1929

 #täällä #taas #ja #kipeenäkin #vielä #nyyh 

IMG_1934

 #teetä & #lukemista pt. 1000 #voisinkoparantua #kiitos 

IMG_1946

 pääsin #tänään #töistä klo 10:31 #madskillzzz 
 ps. #onkojääkausialkanut #kylymä 

IMG_1950

 #sataasataaropisee ☔ #oonsalaailoinen t. #kotihiiri 

Hei,

tekee mieli kirjoittaa taas kirjeitä, siksi aloitin noin. Mulla oli jossakin vaiheessa ihan hirveästi kirjekavereita ja kellarista löytyykin jokainen saamani kirje. Mutta nyt haluaisin taas kirjoittaa kirjeitä. Sähköposti on tietysti se modernimpi muoto, mutta olen jotenkin laiskistunut siinä (anteeksi Siiri, tänään oikeasti kirjoitan illemmalla). Rakastan käsin kirjoittamista, eikä päiväkirjakaan tunnu riittävän tällä hetkellä. Mistä löydän kirjekaverin? Haluan taas ostaa kauniita kirjepapereita ja ilahtua hakiessani postit, kun saan muutakin kuin tiliotteita tai palkkakuitteja.
   (Tämä mielihalu johtunee muiden kirjeiden perille toimittamisesta päivittäin.)

Olen vieläkin kipeä ja taitoin nilkkani keskiviikkona töissä. Raukkuus on siis maksimissa. Onneksi nilkkaan ei tänään enää sattunut niin pystyin jakamaan postit normaalilla vauhdillani. Pääsin tosiaan 10:31 lähtemään kotiin, heh. Kyllä heinäkuu on se ideaali kesätyökuukausi tuolla, koska kesäkuussa on paljon enemmän postia. Mutta teitä tuskin kiinnostaa postin määrä tai taittunut nilkkani.
   Oikeastaan voisin kysyä, mikä teitä kiinnostaisi? Olette niin hiljaisia nykyään, että vähän harmittaa jopa. Tuntuu typerältä, että lukijoita on yhteensä yli 1000, mutta kommentteja tulee yleensä vain muutama. Piristäkää mua ja kertokaa jotain kivoja juttuja vaikka. Oikeasti, kommentit on ehdottomasti yksi kivoimmista jutuista bloggaamisessa!

Nyt haen jääkaapista kotimatkalla ostamani lohtugaragen ja valmistaudun koko illan kestävään leffamaratoniin. Ajattelin katsoa kauniita ja hymyilyttäviä elokuvia. Nyt ei ole aika hautautua itsesääliin - onhan sentään kesä.

melankolian riemut

IMG_2510_1IMG_2440_1IMG_2516_1IMG_2504_1
 Minkpinkin mekko, Urban Outfitters, 815DKK 375DKK (52€) 

IMG_2442_1
 Norsukello, Urban Outfitters, 240DKK (33€) 

Haluan tanssia kesäyössä uudessa kesämekossani, tutustua uusiin ihmisiin, juoda viiniä pullonsuusta, nauraa ja hymyillä, juosta Helsingin öisiä katuja käsikädessä jonkun kanssa, ihastua, pussailla bussin takapenkillä, ostaa mansikoita Kauppatorilta, mennä kahvilaan sokkotreffeille sateisena päivänä ja olla onnellinen.

Voi kunpa. Mutta töitä riittää ja ylppäreihinkin pitäisi kai lukea. En ole aloittanut vielä ja alkaa vähitellen ahdistaa pelkkä ajatuskin.

Ps. En osaa päättää, ostanko Flow'hun kolmen vai neljän päivän lipun. Vanha The Knife kuulostaa taas niin hyvältä (kuuntelin sitä siis yläasteella), mutta uusi levy ei. Tai ymmärrän idean, ymmärrän kapinan, mutta ei se vain kuulosta kivalta. Niin mitä jos ne soittaa sitten vain niitä uusia biisejä kapinahengessään ja hukkaan rahani nautinnottomaan kokemukseen? Mutta sitten taas voi käydä aivan toisin. Äh.
   Pps. Musta tuli tänään kummitäti (ja serkku)!! Käytiin Kättärillä tervehtimässä 2,935 kilogrammaa painavaa kääröä. Nyt mulla on kummipoika.
   Ppps. Houkuttaisi vaihteeksi värjätä hiukset oranssimmiksi. Mutta se on kyllä niin hankala väri pitää kivan näköisenä ja saada sopimaan tietyn väristen vaatteiden kanssa. Ehkä tyydyn vain haaveilemiseen tällä kertaa ja odotan tämän mielihalun menevän ohi.

TAKE A WALK

IMG_2462_1IMG_2450_1IMG_2460_1
 Farkkutoppi - American Apparel, Villatakki - H&M, Herrainkengät - Vagabond, 
 Farkkuleggingsit - Dr. Denim/Carlings, Hattu - H&M
 Kangaskassi - Melodica/Carlings 

Nyt on kyllä niin epäonnistuneet asukuvat, että ihan naurattaa! Kuvaajan käsi tärisi sen verran, että lähes jokainen kuva heilahti. Tässä on kolme tarkinta vaihtoehtoa, joissa ilmeet nyt on mitä on. Ehkä kestätte...

Työt alkoi eilen ja nyt ryydyttää niin paljon, ettei ajatus oikein kulje. 5:15 on epäinhimillinen heräämisaika. Montakohan kertaa olen hokenut asiasta täällä, mutta niin se vain on. Ja olen edelleen kipeänä, eli portaiden juokseminen aiheuttaa tuskallisia yskänkohtauksia. Mutta muuten en valita, koska mua oli ikävöity ja pääsin heti ensimmäisellä kahvitauolla kertomaan Roskildesta innokkaille kyselijöille.
   Viikonloppuna kävin Vilman kanssa katsomassa The Bling Ringin enkä oikein osaa vieläkään muodostaa mielipidettä siitä. Ei se loistava ollut, muttei surkeakaan. Jotakin siltä väliltä. Ainakin ihan viihdyttävä, jos ei muuta.
   Tänään käveltiin Ainon kanssa Tervikseen parantamaan maailmaa ja kärsimään myrskytuulesta. Hattu meinasi lentää mereen ja hiukset oli koko ajan naamalla, mutta ei se mitään.

Okeasti mun piti hoitaa tänään kaikkia velvollisuuksia ja muita, joita olen lykännyt aina vain päivällä kauemmas. Nyt vaan väsyttää liikaa. Lupaan pyhittää huomisen kaikelle tekemättä jääneelle. Töiden jälkeen aloitan suoraan suursiivouksella, koska yksin asuminen kipeänä on aiheuttanut tänne kaaoksen.
   Mutta nyt menen nukkumaan.

ROSKILDE day 9 & KØBENHAVN day 10

IMG_2406_1IMG_2383_1IMG_2384_1IMG_2393_1IMG_2417_1IMG_2411_1IMG_2404_1IMG_2419_1IMG_2418_1IMG_2422_1IMG_1868

 #tanskanforwardii #hyvvää #vikapäiväroskildessa #kohta 
 #jamesblake & #azealiabanks & #kraftwerk !!!!!!! 

IMG_1872

 #ohmy #seon #jamesblake #ilmielävänä !!!! 
 #roskilde2013 #fangirling 

IMG_1885

 #aikhappy #kraftwerk3D #roskilde2013 

IMG_1886

 #kraftwerk3D #roskilde2013 #ohmy #epicness #nytköpikseen 

Viimeinen päivä Roskildessa oli ihan mielettömän kuuma ja aurinkoinen! Oli lauantainakin lämmin, muttei ihan samanlainen helle kuitenkaan. Tai sitten olin vain kipeämpi lauantaina ja siksi palelsi enemmän. Mutta kuitenkin, oli ihana sää ja onnistuttiin ruskettumaan/palamaan aika lahjakkaasti. Mulla jäi jopa rusketusrajat, joka on vaalean ihoni kohdalla superharvinaista, ellen oo jossain rantalomalla! Tosin mekko- ja festarirannekerajat ei ehkä oo ne kivoimmat mahdolliset rajat, mutta onpahan edes jotain todisteita :-D

Aamupäivällä käytiin kuuntelemassa Chordsia, joka oli ihan kuunneltavaa taustamusiikkia, kun istuskeltiin reunemmassa eikä tarvinnut kauheesti keskittyä kuulemaansa. Siis ei sillä, että se olisi ollut mitenkään huono, mutta tollanen R&B + hiphop + urban pop -kombo toimii mun mielestä vain tietyillä artisteilla. Tai siis vaadin totuttelua. Ei ole mun lempimusatyyli nimittäin.
   Sitten. IIIIIKS!!! James Blake!!!! Meinasin kuolla onnesta. On se ihana. Ja kyllä se vaan osaa. Ja yllätyin positiivisesti, että se ei diivaillut ollenkaan, vaan jutteli yleisölle ja pyysi kuvittelemaan, että on yö ja äää. Oon vieläkin niin fiiliksissä tuosta keikasta. Ehdottomasti Sigur Rósin kanssa jaetulla ykkössijalla (en vain uskaltanut itkeä auringon paistaessa kirkkaasti, joten tyydyin hymyilemään).
   Flumen keikka meni James Blaken kanssa päällekäin, joten en lähtenyt sinne ollenkaan, kun ei se ollut niin tärkeä mulle kuitenkaan. Inkeri kävi siellä kuuntelemassa pari biisiä ja sitten lähdettiin katsomaan Azealia Banksia! Se oli neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä (...), joten mentiin välissä syömään ja palattiin takaisin. Ei nähty paljon mitään (kuten tuosta säälittävästä kuvayrityksestäkin ehkä huomaa...), mutta kyllä sen musiikki jotenkin kummasti vain toimii. En yleensä tykkää tuollaisista supertähdistä, mutta kai niitä poikkeuksiakin sitten löytyy. 212 oli ihan mahtava, kun koko yleisö kreisibailas ja lauloi mukana (niissä kohdissa, joissa pystyy...).

Azealia Banksin jälkeen mentiin teltalle lepäämään hetkeksi ja sitten pakattiin kaikki tavarat rinkkoihin ja jätettiin ne telttaan odottamaan siksi aikaa kun lähdettiin katsomaan Kraftwerk 3D show:ta!! Okei se 3D olisi varmasti ollut vakuuttavampi, jos olisi nähnyt paremmin (Flow'ta odotellessa...), mutta musiikki toimi. Etenkin kun liitän Kraftwerkin niin vahvasti yläasteen loppuun, jolloin kuuntelin sitä paljon. Ai että.
   Lähdettiin keikan jälkeen etsimään ruokaa, mutta kauhuksemme huomattiin, että kaikkia festarialueen ruokakojuja purettiin ja niistä mistään ei enää saanut ruokaa. Pelästyttiin, että kuollaan nälkään, mutta onneksi meidän leirintäalueelta löytyi yksi avonainen ruokakoju, josta käytiin hakemassa syötävää. Sitten kasattiin teltta pilkkopimeässä ja märässä yössä (en suosittele :-D) ja lähdettiin hoippumaan juna-asemalle rinkat selässä.

Sunnuntai oli siis meidän viimeinen päivä Roskildessa, koska päätettiin lähteä telttojen tuleen sytyttämistä, tuhoamista ja varastelua karkuun yöjunalla Köpikseen. Ehkä ollaan nössöjä, mutta ajatus teltan tuleen syttymisestä kuulosti vähän turhan radikaalilta päätökseltä onnistuneelle festarikokemukselle. Päädyttiin siis Köpiksen juna-asemalle kolmeksi ja jouduttiin lojumaan siellä suunnilleen tunti. Juteltiin kuitenkin koko se aika supermukavan norjalaisen pojan kanssa, jolta oli varastettu henkkarit ja kai oikeastaan kaikki muukin mukana ollut. Onneksi meiltä ei varastettu mitään. Ihan superhyvä tuuri kyllä, koska melkein kaikilla tuntui olevan jotain varastamiskokemuksia.
   Vähän yli neljä lähdettiin sitten junalla Köpiksen lentokentälle. Oltiin ihan hysteerisessä väsymysnaurutilassa ja meinasin tukehtua koko ajan yskääni. Ja Inkeri oli pinkki. Enkä mäkään ihan normaalin värinen ollut... :-D

IMG_2426_1IMG_2429_1

Tässä todisteet elämäni epätoivoisimmista hetkistä (no ehkei ihan kuitenkaan...). En ole koskaan tuntenut oloani niin kodittomaksi kuin tuolla, ja siitä tulikin ihan yleinen vitsi, että hoettiin koko ajan miten homelesseja ollaan.
   Ei me kovin kauan tuossa kuitenkaan saatu makoilla. Just nukahdettuamme vartijat tuli herättelemään kaikki käytävillä nukkuvat, kun kaupat aukesi ja silloin on kiellettyä leiriytyä käytäville. Pakattiin siis makuupussit ja torkahdeltiin istualteen rinkkojamme vasten kovalla penkillä. Oli vähän vaikea kyllä nukkua, kun yhtäkkiä meidän eteen muodostui jono, kun sinne baggage dropiin oli menossa niin paljon ihmisiä, että se jono kiemurteli pitkin käytäviä. Ne ihmiset sitten tuijotti, kun me yritettiin nukkua siinä niskat vääntyneinä epäinhimillisiin asentoihin... Kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä... :-D

Joskus kahdeksan jälkeen lähdettiin Burger Kingiin aamupalalle (en yleensä tykkää kuin itse tehdyistä ruishampurilaisista, mutta tuon yön jälkeen kanahampurilainen kyllä maistui paremmalta kuin mikään ikinä) ja käytiin myös kyseisen pikaruokalan vessassa pesemässä hampaat, vaihtamassa vaatteita yms... Homeless...
   Sitten lähdettiin metrolla Köpikseen. Siinä väsymyksessä ja ryytymyksessä ei tehnyt mieli shoppailla, mutta pakottauduttiin Urban Outfittersiin ja Topshopiin. Urbanista löysinkin maailman ihanimman kesämekon ja uuden kellon. Niistä kuvaa varmaan huomenna, kun pääsen näistä reissupostauksista viimeinkin yli.
   Nopean shoppailun jälkeen suunnattiin Nyhavniin aluksi kivaan rantakahvilaan juomaan kahvia ja sitten puiston penkille juomaan teltan pohjalle unohtuneet viimeiset siiderit.

Viihdyttiin Köpiksessä muutama tunti ja lähdettiin sitten takaisin lentokentälle, jossa tavattiin supermukava islantilainen tyttö, jolla oli samanlainen yskä kuin mulla!! Sillä oli ollut astetta hurjempi Roskilde kuin meillä, ja se oli jatkamassa vielä Amsterdamiin yksinään.

Turvatarkastuksen jälkeen käytiin syömässä, minä ostin matkalukemiseksi pokkarin (en tunnetusti pysty ikinä nukkumaan väsymyksestä huolimatta) ja sitten etsittiin mukavat penkit, joille Inkeri torkahti ja minä luin. Ja sitten lentokoneeseen ja KOTIIN!! Oltiin niin naurettavan innostuneita ajatellessamme omaa sänkyä, suihkua, saunaa, ihokuorintaa ja äidin tekemää ruokaa.
   Markus ja äiti oli mua vastassa kentällä ja pääsin/jouduin ekaa kertaa meidän auton kyytiin. Olen siis yksityisautoilua vastaan, eikä meillä ole ollut koskaan autoa. Mutta nyt oli pakko hankkia, kun Björnin (ja äidin) saareen menevä bussilinja lakkautettiin (miten se voi olla ees mahdollista...?). Mutta niin. Hysteria ja väsymys purkautui naurun ja itkun sekoitukseen autossa, mikä oli ihan odotettavissa.

Siinä se nyt oli. Maailman siistein kokemus ja aion kyllä ehdottomasti lähteä tuonne vielä jonain vuonna uudelleenkin! Seuraavalla kerralla olisi kiva lähteä isommalla kaveriporukalla, vaikka kivasti meillä meni Inkerin kanssa kahdestaankin.
   Huomenna palaan taas normaalimpien postausten pariin. Ja kirjoitan luonnoksissa roikkuvan sähköpostin loppuun (olen huono ystävä!).

Ps. En tälläkään kertaa liittynyt Indiedays Inspirationiin, eli mainoksettomana ja itsenäisenä jatketaan yhäkin. Kyllä tämä oli oikea päätös, kun olo on helpottunut. Tykkään liikaa täydestä vaikutusvallastani ja sitoutumattomuudesta. Ja etenkin mainoksettomuudesta.
   Toivottavasti myös te olette tyytyväisiä päätökseeni. Teitä oli kuitenkin aika monta, jotka olitte tämän päätöksen kannalla.

ROSKILDE day 8

IMG_2327_1IMG_2344_1IMG_2331_1IMG_2336_1IMG_2322_1IMG_2359_1IMG_2362_1IMG_2368_1IMG_2374_1IMG_1861

 #roskilde2013 #kipeenäedelleen #kaksyötäenää 
 #tänään #thenational & #sigurros !!! 

IMG_1864

 #thenational #omg #kuolenkohta #iiiiks #fangirling 
 #kolmelempibiisiähetiputkeen #ääää 

Olo tuntui valheellisesti vähän paremmalta, mutta ei se kyllä oikeasti ollut. Syötiin aamupalaksi lettuja ja  niistettiin ja yskittiin kilpaa. Olisitte vaan kuulleet mun naurun, kun meinasin tukehtua samalla yskään :-D Se tosin oli sellainen vielä pari päivää sitten, enkä vieläkään pysty nauramaan normaalisti...

Hengailtiin festarialueella ja käytiin kuuntelemassa hetki Efterklangia, mutta paahtava aurinko + kipeys väsytti niin paljon, että lähdettiin nukkumaan lyhyet päikkärit. Tällä kertaa ne onneksi jäi lyhyiksi ja lähdettiin ajoissa takaisin festarialueelle kuuntelemaan The Nationalia!!! Ai että. Se oli yksi parhaista hetkistä koko reissun aikana. Aurinko paistoi, Matt Berninger päätyi lopulta yleisön joukkoon ja mua hymyilytti niin paljon.
   Illalla lähdin yksin kuuntelemaan Sigur Rósia, joka oli ehkä paras keikka koko festareilla, vaikka en olekaan koskaan pitänyt Sigur Rósia varsinaisesti lempibändinäni, vaikka olen siitä hirveästi tykännyt. Se vain oli jotain niin sanoinkuvailematonta. Pimeä teltta, hirveästi ihmisiä, maailman kauneinta musiikkia, joka sai mut itkemäänkin. Oi.

Mulla on huonommat muistikuvat näistä viimeisistä päivistä kuin ensimmäisistä. Ehkä kipeys jotenkin sumensi mun tajunnan? En tiedä, mutta en tosiaan keksi enempää sanottavaa tästä päivästä.