mukusta ei voi valittaa tarpeeksi

Vanhojentanssimekon kankaat check! Vihdoin. Nyt se oikeasti toteutuu. Onnistuin kyllä hienosti jättämään tämän viimeiseen mahdolliseen hetkeen, mutta tärkeintähän on, että se se edes valmistuu. Ja löytyi täydelliset kankaat. Ja löysinhän samalla jatkomekon, jota voin käyttää myös arkena ja synttäreillänikin vaikka. Eilen oli kyllä hyvä päivä näiden saavutusteni suhteen.

Tänään on ohjelmassa muku4 portfolio. En ymmärrä sanaakaan tästä, mitä olen kirjoittanut ja vaikeimmat ja pisimmät tehtävät on vielä jäljellä. En oikeasti saa tätä tehtyä ja parin tunnin päästä pitää lähteä kuoroon. Stresssssssi!
   Ja ylimääräistä viulutuntia ehdotetaan joka väliin. En ehdi enkä etenkään halua. Piste. En halua soittaa tavoitteellisesti, kun ei ole mitään tavoitteita.

Nyt käsittelen vähän postminimalismia ja sitten leikin kuunnelleeni kolmen viikon ajan Ylen musiikkiohjelmia. Luuseriolo pahenee... Mutta tavoittelen tästä kurssista nelosta, eli tärkeintä on kirjoittaa edes jotain, etten saa O-merkintää. Nelosen voin nimittäin jättää, O:ta en. Olisipa äiti kotona, kun se nyt tietysti hallitsisi nämä asiat. Etenkin Ylen musiikkiohjelmat, kun se sattuu olemaan niistä muutamien tuottaja.
   Palaan viikonloppuna, jos olen hengissä.

huulipunaa teekupin reunassa

IMG_9713_1IMG_9695_1

Vähintäänkin parasta sairastua koeviikolle. Onneksi Roosan tuoma (superhyvä) tee ja (parhaat) kurkkupastillit lohduttaa. Biologian kokeessa luulen yltäneeni tavoitteeseeni - läpi pääsemiseen.
   Tekee mieli jäätelöä, irtokarkkeja ja suklaata. Kai se on kohta käytävä kaupassa hakemassa jotakin, koska koeviikko + kipeys vaikuttaa nyt kestämättömältä yhtälöltä ilman pientä helpotusta.

Ps. Tarvitsisin oikeasti jonkun tekemään puolestani Musiikki ja kulttuuri nelosen portfolion. Ja kokeen. Ja kuuntelukokeen. Nyt alkoi vähän ahdistaa tämä itsenäinen suoritukseni.

provveckan

Kuva otettu 28.1.2013 klo 17.15 #3

Tässä mä, kahvikuppi ja mun uusi villapaita. Huomenna alkaa koeviikko enkä ehkä selviä ainakaan bilsan kokeesta, joka siis on huomenna. Muutenkin on vähän vaiheessa vielä tää lukemaan aloittaminen. Asiaahan ei yhtään auta abien 0 aamua. Kateus! Mutta kuulostaa sekin aika vähältä kuitenkin, että mulla on lukiota jäljellä viisi jaksoa.

Moixu elämä, mä lähden nyt biologian ihmeelliseen maailmaan...

ich bin ein berliner

IMG_9645_1IMG_9666_1IMG_9671_1IMG_9646_1IMG_9670_1

Viimeisessä kuvassa järkyttynyt minä. En tiedä, miksi.

Elämä tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Roosa on takaisin, valo lisääntyy, aamusoittolista soi ja juon viidettä kupillista kahvia. Vähän kuitenkin ahdistaa ruutinien noudattaminen. En halua tehdä tiettyjä asioita tiettyyn aikaan! Haluan päättää itse, milloin, missä ja miten. Tänään pitäisi kylläkin tehdä jokainen rästiin jäänyt asia, mutta ehkä selviän.
   Koeviikon jälkeen elämä helpottuu. Ja varsinkin hiihtoloman jälkeen, koska silloin vanhatkin on ohi. Ja silloin olen täysi-ikäinen.

Nyt aion tutustua sinuun. En suostu kasvattamaan muuria taas kerran.

En varmaan kohta osaa enää käyttää kameraani. Täytyisi päästä kuvaamaan kunnolla. Ja kuvattavaksikin. Olisipa kesä. Tai syksy. Tai kevät. Mikä vain.
   Ei saisi valittaa talvesta. On vain niin ikävä lämpöä.

ikivanhaa ja uudempaa instagramia

instagram36

1 miks oon humalassa steissillä yksin? eka junz menee 1/2 h päästä... #märkämaria #yolo #kuoronvuosijuhla #kuolema #sattuujapalelee #apua #älkääiskekömua (junz=juna) 2 #liiankylmä !! #onneksonkoti & #lämminpeitto #miksenparane #buu
3 #hyvääjouluu

instagram37

4 #joulupäivä #kohtamummolle 5 #ruotsin #saaristo #hii #sverige 6 #till #stockholm #jeeee !!!

instagram38

7 #till #stockholm #jeeee !!! (pt. 2) 8 #tonight #is #going #to #be #a #good #night ... #ehkä :-D 9 miks tää jää aina vikaan iltaan? t. #viikon_rästit #tekstitaito #enkunportfolio #vitustiruotsii #parikappalettabilsaajafilsaa #enteekaikkea #yyh #karutodellisuus

instagram39

10 #kohta #kaislan #täysi_ikäisyys_baardit 11 #aurinko !!!! #jättekiva 12 #muikku #18 #rebel #baardit

instagram40

13 tänä yönä kuollaan #yolo #vihaantalvea #saatana 14 #frendejä & #suklaamuffinssei #villilauantai 15 kävely auringossa ja anna järvisen kuunteleminen voitti tänään bilsan tunnin. #eivalittamista

IMG_0980_1
 Farkut - American Apparel, Paita - Monki, Neule - H&M, 
 Herrainkengät - Vagabond 
Eilinen KSB asuni.

Pusuja teille kaikille, jotka kävitte eilen moikkaamassa Kolmen Suuren Bileissä! Oli aika erilaista kuin viime vuonna, mutta hauskaa kuitenkin. Yökävelykin selkeytti vähän ajatuksiani kaikesta muusta paitsi sinusta. Ei, kyseessä ei ole syksyinen herra x:ni. En sano enempää.
   Tänään on ollut huono olo. Ja tuntuu, että eilinen ulkovaatteitta ulkoileminen kostautuu. Pitäisi tehdä vielä hetki englannin portfoliota, jota olen vaihtelevalla menestyksellä raapustanut illan aikana.

Kiire kiteyttänee nämä viimeiset päivät ennen koeviikkoa. Ahdistaa, kun koko jakson kestänyt lusmuilu lyö kohta vasten kasvoja.
   Milloinhan sitä ehtisi opettelemaan nukahtamista?

Ryhdistäydyn oikeasti tämän blogin kanssa, kunhan päivät pitenevät vielä hieman. Lupaan.
   Niin ja kunhan saan ihoni tehohoidettua kuntoon. Kuivuus teki tehtävänsä.

aarteemme kallis

IMG_9607_1

Onko perusteltua käyttää vaikka sata euroa kirjoihin? Ajattelin tehdä sen. Haluan omistaa, vaikka kirjastokin on ihan mukava keksintö. Mutta täytyyhän lempikirjat omistaa. Niin se vain on.

Tästä viikosta on tulossa ihan mukava. Keskiviikkona kolmen suuren bileet ja lauantaina Roosan paluu Berliinistä! Neljä kuukautta meni nopeasti. Mutta on kyllä ollut ikävä. Onneksi Rosbu tulee heti lauantaina meille yöksi

Nyt voisin upota hetkeksi Linn Ullmannin maailmaan. Oikeastaan henkilösuhteisiin. Kirjallisuusessee vapaavalintaisesta teoksesta sopii sittenkin varsin hyvin äidinkielen kurssikokeeksi. Saanpahan ihan luvalla asettaa lukemisen muiden kouluun liittyvien asioiden edelle. Esimerkiksi koeviikolle lukemisen, jota en ole aloittanutkaan...

några detaljer i mitt rum

IMG_9627_1IMG_9633_1IMG_9639_1IMG_9631_1IMG_9634_1

Tältä näyttää kirjoituspöytäni. Ei täällä kyllä paljon mitään muuta mahdu olemaankaan. Pitäisi hankkia uudet lamput ja ehkä päiväpeittokin. Ja viedä typeriä kirjoja kellariin ja ostaa uusia tilalle. Sitten saisin ehkä vihdoinkin tehtyä sen huonepostauksen.

Eilen juhlittiin Mirkun täysi-ikäistymistä. Lidlin breezerit maistuivat.
   Nyt pitäisi ryhdistäytyä opiskelemisessa. On niin luuseriolo, kun en ole saanut tämän jakson aikana mitään aikaiseksi. Koeviikkokin on jo ihan pian. Sinänsä niin suuri helpotus päästä eroon näistä seitsemästä kurssistani, mutta en ole vielä ihan valmis istuutumaan esimerkiksi biologian ensimmäisen kurssin kokeeseen. En ole pahemmin käynyt siellä. Tai jos olenkin, en ole ollut henkisesti läsnä.

En halua liittyä valituskerhoon puhumalla säästä. Instagramini seuraajat tietävät mielipiteeni. Ja loput ehkä arvaavat.

new burgundy velvet skirt

Kuva otettu 14Kuva otettu 14_1Kuva otettu 14_2

Vihdoinkin se on mun! Haaveilin tästä American Apparelin viininpunaisesta samettihameesta jo kesällä, mutta koskaan sitä ei ole ollut liikeessä. Ennen joulua tein AA:lle tilauksen, jonka viimeiset osat tulivat vasta tänään. Eli hame ja vyö!

Tämä hame ansaitsee paremmat kuvat joku päivä. Nyt oli vain pakko hehkuttaa nopeasti ennen kuin hautaudun läksyjen alle...

i feel like a lady

IMG_9595_1IMG_9605_1IMG_9596_1IMG_9611_1

On ikävä täydellisiä viikkoja, kun kaikki tuntuu kivalta. On ikävä syksyä, pyöräilyä musiikit korvissa ja herrainkenkiä. On ikävä kuivia katuja. Ja ennen kaikkea valoa.
   Tämä viikko on ollut yksi raskaimmista pitkään aikaan. Tai siis nuo viisi arkipäivää, mutta viikonloppuna olen palannut omaksi itsekseni. Perjantaina juhlittiin Kaislan täysi-ikäistymistä! Vaihtelua harmaaseen arkeen. Ihmisiä. Naurua ja onnellisuuden tunnetta, kun kävelin Käpylän kirkolta jääkylmässä yössä kotiin.

Tänään olisi palattava arkeen. Olen onnistunut lykkäämään tätä hetkeä näinkin pitkään, mutta nyt on vain aloitettava. Rästivuori ei pienene itsestään, se on koettu ennenkin.
   Olen ehkä laiska ihminen, mutta rakastan olla kotona. Etenkin talvisin, kun ei edes ole mitään syytä mennä mihinkään. Jaksoin sentään kaupassa käydä, joka sekin tuntui saavutukselta.

voi väsymys

Untitled

Tätäkö tämä taas on. Olen valmis lomalle.
   Unettomia öitä siis heti taas. Tuntuu, että sydän lyö epätasaisesti väsymyksestä. Kuolen vielä kiireeseen. Tai ehkä stressiin.

Huomiseksi pitäisi tehdä vielä miljoona asiaa, vaikka olen kirjoittanut jo seitsemänsataa sanaa englanniksi. Ja soittanut viulua ja kopioinut äidinkielen muistiinpanoja. En jaksa enää hoitaa velvollisuuksiani! Seitsemän kurssia on suurin virheeni ikinä.

Selviän kahvi ja kirjasto apunani, vaikka kiireisyys ei olisi sallinut hetkeä siellä. Eikä etenkään hetkiä muiden kirjojen kuin koulukirjojen kanssa.

Ps. Anonyymit paljastakaa itsenne sivupalkin kyselyssä! Olen utelias teidän lukumäärästänne.

vanhassa kuvassa nauroin

IMG_8087_1

Miksi haluaisin yhtä aikaa ylikasvaneen polkan ja nykyistä huomattavasti pidemmät hiukset? Miksen koskaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on!! Oikeasti. Nyt ärsyttää, kun täytyy tällaisestakin taas valittaa ja ollaan niin tyytymätön ja typerä. Ja kaikki mua kuvaavat sanat alkaa nyt t-kirjaimella. Koska helvetti. Ja korrektius katosi, puhekieli, kirosana, hei vain.
   Voisinpa muuttaa asioita ajatuksen voimalla. Jos vain ajattelisin, että nyt tahdon ylikasvaneen, täydellisen vaalean polkan. Ja seuraavana päivänä ajattelisin vain, että haluan pitkät, oranssihtavat hiukset. Ja sitten se olisi niin, koska olisin ajatellut niin.
   Enkä edes tarkoita tällä toiveella pelkkää ulkonäköäni (vaikka joskus ehkä vaikutankin typerältä ja tietämättömältä teiniltä, joka ajattelee vain turhia ja tyhjänpäiväisiä asioita), vaan kaikkea. Epäkohtia, kaikessa.

Voi minua. Ehkä juuri tällainen naiivius on syy siihen, että etenkin itse pidän itseäni turhan usein typeränä ja tietämättömänä teininä, joka ajattelee vain turhia ja tyhjänpäiväisiä asioita. Ja ehkä tässä oli tarpeeksi toistoa ja alkusointua vakuuttamaan teidätkin. Voi retoriikka, rakas ystävä.

Äh, anteeksi. Voisin opetella yleisesti vain olemaan järkevämpi. Fiksuus on aina kiehtonut minua, mutta en ole koskaan kokenut itseäni tarpeeksi fiksuksi ollakseni kiehtova. Ehkä juuri tällaisten ajatusten takia.
   Ehkä punaan huuleni ja kiristän nutturani. Se auttakoon. Ja toissapäiväiseltä jäänyt punaviini, joka hivelee makuhermojani. Oi punaviini.

Näin lopetan lomani ja aloitan tekstitaidon jäsentämisen. Tämän tekstin jälkeen on hieman vaikea palata romantiikan piirteisiin ja etenkin jäsentämiseen. Ja englannin portfoliotehtäviin. Ja niin, kaikkeen siihen muuhun. Arkeen.
   Enkä muuten varmasti uusi tilastomatematiikkaa. Siis lyhyen matematiikan viidettä kurssia, josta onnistuneesti sain nelosen. En vain pyri Tukholman yliopistoon, pyrin sittenkin Suomeen. Olkoon se näin. Ehdin minä sinne myöhemminkin. Ja tämä siis tarkoittaa, ei enää ikinä matematiikkaa. Euforia sisälläni. Oi!
   Tai ehkä yliopistossa sitten. En ole ottanut selvää, täytyykö meidän kielinörttien kärsiä siitä.

kohta. ihan kohta.

IMG_9518_1IMG_9518_2

Valinnan vaikeus: olisinko ylösalaisin? Vai olisinko vain minä?
   Ja kyllä. Tässä on helvetisti symboliikkaa. Jokainen kirjain suorastaan tihkuu sitä.
Ei sentään. Mutta kuitenkin hieman.

Niin. Viisikymmentä päivää siihen täysi-ikäisyyteen. Aika ei ole vielä pysähtynyt, kuten pelkäsin. Lapsenahan se suorastaan mateli, kun odotti jotakin. Ehkä sekin kuului vain lapsuuteen, kuten joulun taika ja ihailtava sinisilmäisyys.

Haluaisin kovasti vanhan, vihreän ketturepun kesäkäyttöön. Tuli vain mieleen, kun ikävöin tänään valoa. Olen nimittäin nukkunut päivän ainoat valoisat tunnit melkein koko loman ajan. Nyt tosin olen onnistunut jo hieman kääntämään rytmiäni.
   Lisäksi haluaisin täyttää kirjahyllyni vain vanhoilla, kauniilla kirjoilla. Joskus vielä teen sen, vähintäänkin seinähyllylle. Sisustuselementtinä, vaikken ehkä lukisikaan niitä ikinä.

Liikutun ja hymyilen vuorotellen, kun luen teidän kommenttejanne edelliseen postaukseen. Kiitos vielä yhteisesti. Olette ihania!!

Ps. Rohtuneet huulet, kuiva iho ja lohkeillut viininpunainen kynsilakka. Miksi? Koska en jaksa huoltaa ulkonäköäni. Samapa tuo.

olisikin niin helppoa olla minä

IMG_9504_1IMG_9512_1

Tuntui hassulta kirjoittaa kirjapäiväkirjaan vuosiluvun kohdalle 2013, kun merkitsin Monika Fagerholmin Amerikkalaisen tytön luetuksi.
   Vielä hassummalta tuntui herätä viiden tunnin yöunien jälkeen, koska iltaisin on niin vaikea painaa pää tyynyyn. Mutta tänään ajattelin palata takaisin järkevään elämään. Ei enää puoli kuuteen tai seitsemään valvomista, eikä etenkään rästien välttelyä. Lukiosta on joskus päästävä kunnialla pois, eikä se tällä tyylillä edisty juurikaan kunnialla. Moniin verrattunahan hoidan kaiken suorastaan loistavasti; pärjään olemattomalla työmäärällä kasiin asti lähes kaikessa, mutta vahvuuksissani ysiin tai kymppiin.
   Käsittääkseni olen kuitenkin lukiossa ylioppilaskirjoituksia varten. (Ja kavereita, mutta se onkin ihan eri asia sitten.) Ja minä en tyydy siihen kasiin enää silloin, en halua yhtään magnaa. Tai korkeintaan yhden ‒ englannista.

En oikeastaan tiedä, miksi puhun ylioppilaskirjoituksista jo nyt. Kuolette varmaan sitten tylsyyteen, kun ne oikeasti lähestyvät, koska olen varmasti todella rennolla tuulella. Kauhistuttaa jo nyt ajatus stressaavasta itsestäni. Siis superstressaavasta, koska stressaanhan minä vähemmästäkin.
   Mutta nyt hautaan tämän aiheen ainakin muutamaksi kuukaudeksi.

Otin tavoitteekseni lukea viisikymmentä kirjaa tämän vuoden aikana. Yksi takana, neljäkymmentäyhdeksän edessä. Harmittaa, että kirjasto alkaa periä varausmaksua, kun täytän kahdeksantoista. Yksi niistä huonoista puolista sitten.

Olisi ehkä viisasta kysyä teiltä, mistä te pidätte tässä blogissa? Jaksaako kukaan edes lukea näitä pidempiä tekstejä vai onko kuvat SE juttu, jota ilman blogi ei ole mitään? Olisi se ehkä ihan hyvä tietää, että tiedän suunnata energiani johonkin, enkä yritä kaikkea keskinkertaisesti.

MUSIC (JANUARY 2013)

tammimuza1

tammimuza2

tammimuza3

tammimuza4

tammimuza5

tammimuza6

tammimuza7

tammimuza8

tammimuza9

tammimuza10

tammimuza11

tammimuza12

Kuvat
weheartit

hyvaauuttavuotta

Vuosi vaihtui hiukan vaihtelevasti. En keksi parempaa ilmaisua, vaikkei tuostakaan oikein mitään selkoa saa. Oli siis niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, mutta kallistuin kyllä loppuillasta enemmän niiden huonojen puolelle. Mutta vaihtui se siitä huolimatta. Nyt on 2013! Onneksi en ole taikauskoinen, eli tästä tulee varmasti hyvä vuosi epäonnen numerosta huolimatta.
   Pitäisi ehkä opetella menemään ihmisten aikoihin kotiin. Yläkerran naapurit olivat pihalla leikkimässä, kun minä laahustin loskan läpi kotiovelle 5:55. Ehkä ei heidänkään vuorokausirytmi ole se paras mahdollinen, mutta hiukan omaani käytännöllisempi ainakin.

Näin vuoden vaihtuessa on hyvä hetki uudistaa täälläkin jotain. Muutin ulkoasua, koska vanha kyllästytti kovin. Kamalan mustavalkoiseltahan tämä ainakin näin aluksi näyttää, mutta eiköhän tähän totu vähintäänkin yhtä nopeasti kuin uuteen vuosilukuun.
   Lisäksi voisin ainoana lupauksenani yrittää luvata teille kunnostautuvani tämän blogin kanssa. Ei enää jatkuvasti tylsiä instagram-kuvia tai liian pitkiksi venähtäneitä postaustaukoja. Kohta on jo enemmän valoa, jolloin kaikki helpottuu. Mutta ajattelin aloittaa kunnostautumiseni jo sitä ennen. En tosin tiedä, miten kaikki käytännössä onnistuu, mutta yrityshän on aina tärkein.

Olette ihania. Viettäkää hurjan kiva vuosi, rikkokaa rajoja, naurakaa tyhmille asioille, nauttikaa elämästä ja opetelkaa rakastamaan itseänne! Näin minäkin ajattelin tehdä, vaikken varsinaista lupausta asiasta tehnytkään, ettei sitten harmittaisi, jos joutuisin jostakin syystä toteamaan epäonnistuneeni.

Ps. Tammikuun musapostaus on hyvällä alulla! Julkaisen sen huomenna, joten kaikki superhyvää musiikkimakuani fiilaavat, stay tuned!
Pps. Nyt voitte lähettää mulle rakkautta myös sähköpostilla! Osoite löytyy tosta sivusta, mutta se on siis yksinkertaisesti:
itkisitko-onnesta@hotmail.fi