Suppose we never fell in love

 Regina Spektor - Fidelity

Nyt ei kyllä taas oikeen suju mikään. Eilinen oli yhtä helvettiä, kun yhden idiootin käytös aiheutti ahdistavan tilanteen, joka sai mut taas kerran hajoomaan ihan täydellisesti. On se niin kiva, kun pitää koko ajan vähintään kerran viidessä minuutissa pidätellä itkua. Viulutunti oli kuitenkin ihanaa terapiaa, koska Laura on maailman ihanin ja kannustavin maikka

Nyt mä sitten istun kotona täysin meikittä vain ja ainoastaan sen takia, että tää kaikki on laukassu yön aikana mun naamaan jonkun ihmeen ihottuman, joka ei ota laskeakseen, vaikka oon tässä popsinu allergialääkettä ja pistänyt kortisonia nassuun. Taitaa siis jäädä vanhojentanssi-orkesterin harkat vähän lyhyemmiks mun osalta, tai jopa kokonaan väliin. Kouluun on kuitenkin pakko tänään mennä, koska ussan koe on pakko hoitaa nyt pois alta.

Päätin nyt tässä ootellessani jotain tänne kirjotella, kun tuli vähän huono omatunto muistaessani, etten oo tännekään mitään tässä pariin päivään huudellu. Ei vaan oo oikeen energiaa mihinkään ylimääräseen, kun tää jatkuva huono fiilis imasee kaiken. Ja kyllä, vaikka mä tykkäänkin tästä bloggailusta hirmusesti, niin tää on tällä hetkellä just sitä "ylimääräistä". Sen takia kannattaa ehkä varautua siihen, etten ihan joka päivä yksinkertasesti jaksa kirjotella tänne, mutta koitan pitää jonkinlaista tahtia kuitenkin yllä.

Heitän tähän loppuun vielä nyt jotain kuvia tästä muutaman päivän sisältä. En oo tota kameraakaan kauheen ahkerasti jaksanu käytellä. Mutta nyt jatkan tän ihottuman laskeutumisen odottelua.

IMG_1309IMG_1473IMG_1247IMG_1502IMG_1303IMG_1503

6 comments:

  1. Anonymous8:06 am

    voi ei :( ootko miettiny, että menisit puhumaan tosta jollekin? vaikutat nimittäin tosi alakuloselta, eikä tommonen voi tehdä hyvää kenellekään.

    voimia ihan hirveesti sinne! ♥ äläkä stressaa tästä blogista. tää on aina yhtä ihana, vaikket postaiskaan joka päivä :---)

    ReplyDelete
  2. ANONYYMI
    apua, oot ihnu ♥ kiitos! ja onhan toi joo käyny montakin kertaa mielessä. viimeks eilen ch koitti ylipuhua mua, mutta en jotenkin vaan koe pystyväni. hajoaisin sillon ihan lopullisesti, kun päästäisin tän kaiken ulos. nyt se pysyy kuitenkin ees jotenki sisällä, vaikka välillä sorrunkin...
    mutta kiitos kun pelastit mun epäonnistuneen aamun! :-)

    ReplyDelete
  3. Anonymous3:16 pm

    ole huoleti. elämässä kaikki yleensä järjestyy parhain päin:)

    ReplyDelete
  4. ANONYYMI
    en mä pysty, oon kauhee panikoija :( mutta kiitos, säkin onnistuit piristämään valtavasti! :-)

    ReplyDelete
  5. ihania noi muumimukit! :>

    ReplyDelete