

Kirsikankukat alkoivat tänään jo lentää tuulen mukana alas, mutta nyt on omenapuiden vuoro. Niin kaunista. Rakastan meidän pihaa keväisin ja kesäisin ♥
Mieliala heittelee. Tänään on hymyilyttänyt jo vähän maatessani paljas selkä vasten tulikuumaa kalliota. En ole lukenut kokeisiin enkä tehnyt mitään muutakaan järkevää. Jätin yhdet pihajuhlat välistä tänään, vaikka siellä olisi kuitenkin ollut hauskaa. Univelka vain painaa päälle, vaikka nukuinkin viime yönä kaksitoista tuntia.
Miksei elämä ikinä suju kuin elokuvissa? Vaihteeksi tuntuisi ihan mukavalta onnistua kaikessa ja näyttää kauniilta heti herätessään.







